perjantai 29. lokakuuta 2010

Tervetuloa talvi!

Niin kuin joka vuosi, talvi "muka" yllättää ja kaikki villaiset asusteet ovat joko kadonneet tai ihan Out-of-date. Lankavarastossa on sitten tietenkin ei-ollenkaan-mun-värisiä villalankoja ja uusia pittää saada, vaikka ei tarvitsisi. Kun näin paikallisessa kaupassa tämän Novitan Jambo-langan, tiesin samantien millaiseksi kaulaliinaksi sen täytyy muodostua. Spud&Chloë olivat suunnitelleet aivan ihanan Braided-kaulaliinan. Ja tämä lanka oli paksuudeltaan vastaava ohjeessa suositellun kanssa, ja kerrankin tykkäsin työstää noinkin paksua lankaa ilman ärräpäitä. Olen kokenut paksut langat hankaliksi, eivät luista kunnolla puikoilla tai kiristäminen on vaativaa möykkyjen takia. Tämän kyseisen langan kohdalla ei käynyt niin, ainoat miinukset olivat kummassakin lankakerässä melkein heti ensimetreille olleet solmut.

Tein kaulaliinasta ohjeessa suositellun mittaisen ja se olikin juuri passeli. Menee kerran kaulan ympärille ja saa vielä edestä solmuun jos tarvii. Tai no, minä olen pujottanut letin välistä, ei tule niin paksua möykkyä kaulalle. Langan riittävyydestä sen verran, että 10 puikoilla ensimmäinen kerä riitti neljännen palmikon ensimmäiseen lettiin asti. Langan väri on varmaankin enemmän ylemmän kuvan luokkaa, anteeksi huonolaatuiset kuvat. Ulkona tulee välillä milloin mitäkin, räntää, vettä, lunta ja puukkoja, olen pakotettu kuvaamaan sisällä. (Ja tämän sanottuani huomenna varmaan -10 pakkasta ja aurinko paistaa täydeltä terältä.) Kaiken kaikkiaan tykkään isosti!

Askartelu, ei ole niinkään minun juttuni. Näpertäjä on enemmänkin askarrellut muiden käsitöiden ohella, mutta aina se välillä minuunkin iskee. Siis se askartelukärpänen. Kun tajusin, että ulko-ovi kaipaa kranssia, tuli suorastaan pakottava tarve kipaista paikalliseen Sinooperiin. Olin kyllä yrittänyt kaupoissa vähän jo vilkuilla valmiita ovikoristeita, mutta mikään niistä ei halunnut hypätä juuri minun oveeni. Ja ah! mitä ihanuuksia siellä Sinooperissa olikaan. Piti oikein miettimällä miettiä, että mitähän siihen kranssiin tarvitsee, ettei tullut ostettua koko kauppaa tyhjäksi. Kaikkea olisi haluttanut, on ne niin suloisia. Kiiltokuvia, helmiä, koristeita, tarroja, nauhoja ja varsinkin kimalletta....

Ja loppujen lopuksi koko kranssin suunnittelu lähti liikkeelle noista beigen värisistä höyhenistä. Tai höyhenpussissa oli kolmea eri sävyä, beige oli myyntinimike. Mielestäni värit olivat vihreä, hailakka vaaleanpunainen ja kermanvalkoinen. Ja kun Tilda -osastolta löytyi vielä nuo linnut, olin täysin myyty. Ruusut ovat oman kaapin sisältöä, ne on joskus kuusi vuotta sitten hankittu ristiäisiin pöytäkoristeiksi, ja kerran ovat lakkiaisissakin olleet, mutta muuten ihan käyttämättömiä ovat. Ei mennyt sekään ostos siis hukkaan.

Uusi tuttavuus minulle on Näpertäjältä saatu kuumaliimapistooli. Miten kätevää! Hieman lähti mopo käsistä, noita höyheniä piti tulla vain tuonne ylös pikku nippu, ja niin ne vain levisivät koko kranssia ympäröimään. Toisaalta, noista tarvikkeista tulee vielä yksi samanlainen kranssi jos tarve vaatii. Höyheniä meni puoli pussillista, lintuja oli neljä paketissa ja kukkia minulla oli yhteensä kuusi. Ehkäpä pukinkonttiin? Miksiköhän meidän ulko-ovi näyttää muuten aivan kierolta?

Kranssikuvat otettu tänä aamuna ilman salamaa, näin mahtavan valoisaa(valotonta) meillä tällä hetkellä on. Tosin räntä näytti muuttuvan taas lumeksi, ehkä se siitä vielä valostuu! Mutta eniten pidänkin pimeistä illoista, kynttilät palamassa ja kutimet sylissä. Mitä autuutta.