maanantai 28. marraskuuta 2011

Pipottaa

Pitkästä aikaa jotain kuvattavaa, harmi vain kun valoisuus on häipynyt jonnekin toiselle puolen maapalloa. Ensi alkuun tänä aamuna päättelemäni pipot. Lahjaksi menevät pienille siskoksille, toivottavasti sopivia molemmille. Prinsessan pipo kruunuineen kaikkineen on uusimmasta Modasta 6/2011 malli nro 40. Kokona käytin 4v kokoa ja silmukkamääriä toiveena, että tulee sopiva 3v päähän. Puikkoina oli vain 3mm pyöröpuikot ohjeesta poiketen ja lankana Novitan Nalle aloe vera (vihreä ja aniliinin punainen) ja valkoinen lanka Katian Baby Merinoa. 


Lilahtavan harmaa ja valkoinen tupsupipo on jo minulle tuttua tuotantoa, Novitan muksuekstrasta vuodelta 2008. Ohjehan on alunperin Novitan seiskaveikalle, mutta 3,5mm puikoille käyvää Novitan Wind lankaa on kyllä sitten ihana kutoa vauvalle. Minulla oli kaksi ehkä vajavaista kerää molempia noita värejä. En siis vieläkään omista vaakaa, enkä ollut aivan varma, oliko keristä käynyt pikkukädet hakemassa muutaman metrin, niin tein kaksivärisen palmikkopipon. Mielestäni toimii! Söpöys ei kärsinyt yhtään vaikka ei tullutkaan pelkkää valkoista. 


Prinsessan pipoon olisi pitänyt tulla kylläkin ohjeen mukaan todella hailakat värit, hempeää vaaleanpunaista ja hempeää vihreää, mutta eiköhän nuokin asiansa aja :)


Itsellekin on valmistunut pipo. Vihdoinkin sain tehtyä vuoden päivät (ehkä kaksikin) marinoituneen pipon valmiiksi. Ohje on DropsDesignin, mutta ei nyt tähän hätään löytynyt ohjeen numeroa. Ei ole kuitenkaan kovin vanha ohje. Kun ei ollut juuri sitä ohjeessa mainittua lankaa niin nyt on tähän sitten yhdistetty Novitan alpakkaa, harmaa, ja MacMohair lankaa -ett Jakobsdalsgarnilta (40g/ ca82m). Puikot 5. 

Ehkä kaksi päivää kutittikin, jopa niin paljon, että niskaakin piti jo alkaa raapimaan. Sitten jostain syystä ei mitään. Tai sitten syy voi olla ilmoissakin, mieluummin kutiava pipo kuin korvat jäässä. Tykkään kuitenkin kovasti, eka ittelle tehty työ piiiitkästä aikaa, ja mie jopa pidän sitä! 


Koristuksena erään ketjun vintage-malliston rintakoru, kameekorua jäljitellen.


Syntymäpäivääni muistettiin lokakuussa ja lahjaksi sain minulle vierasta Novitan Tempoa kolme kerää. Niistä piti tulla ensin jotain muuta, mutta loppujen lopuksi sain aikaan Picklesin Icelandic Sunrise Shawl -huivin. Mii laik! Kaikki kolme kerää meni, ja puikotkin ois voinut olla isommat, jotta kuvio olisi ollut löysempi ja ilmavampi. Juuri sopivan kokoinen kolmiohuivi kerran kaulan ympäri ja just ja just kiinni edestä. 


Vaikka kuinka yritin, ei kuvaan tullut oikeaa väriä. Kävin jopa ulkona kävelyllä ja kattoihan ne ulkoilijatkin jo pitkään, kun pyörin kamera toisessa ja huivi toisessa kädessä ja napsin kuvia miten sattuu. Ylemmässä kuvassa kuitenkin ehkä totuudenmukaisin väritys, alemmassa kuvaa kokonaisuudessaan mielestäni nerokkaan yksinkertaisesta mallista. 


Ja tässä vielä kuvaa uudesta ihastuksestani. Tässä on kaikki kohdallaan, tarpeellinen määrä koristusta, yksinkertaisuutta, väriä ja ilmavuutta. Yksinkertaisesti häikäisevää luonnon käsityötä. 


perjantai 16. syyskuuta 2011

Tättärärät tät tät tät tää....

.... ja voittajaksi arvalla nousi: Sirkkuli!

Kuva arvonnasta ei ole nyt tässä, koska jostain syystä en saanut sitä avautumaan tähän.
Sirkkuli: laita yhteystietosi sähköpostiimme, jotta saamme postipojalle töitä =)

Kiitos osallistujille! Mukavaa Syksyn jatkoa kaikille =)

Muoks! Tässä kuva paketista, joka lähti Sirkkulille.

tiistai 30. elokuuta 2011

Arvonta

Meillä on siis meneillään arvonta, joka päättyy 15.9.2011. Kaikki jotka kommentoivat kertomalla mikä käsin tehtävä työ, askare on meneillään osallistuu arvontaan. Osallistua voit nimimerkilläkin. Arvomme voittajan, jonka nimen/nimimerkin julkistamme ja sitten voittaja ilmoittaa yhteystietonsa meidän sähköpostiin jotta tiedämme  mihin palkinnon saa lähettää.

Tarkensimme ihan sen vuoksi, koska kävijöitä on ollut ja yksi kommentti on vain kirjoitettu. Jos joku on vaikka epäröinyt miten homma tapahtuu. Anteeksi vajavainen tieto!

Osallistu ihmeessä - arpaonni voi suosia juuri Sinua =)


maanantai 29. elokuuta 2011

Tuunaustuokio

Minun ideologiaan kuuluu käyttää kaikkea mahdollista niin monesti uudelleen kuin pystyy. Ja jos ei itse pysty niin sitten myyntiin kirpparille, lahjoitus konttiin, ystävälle, tuttavalle tai ihan mihin vaan jos ei ole valmista roskis kamaa.

Tässäkin kortissa on tullut käytettyä tapetin paloja ja jonkun paketin(?) mukana tullutta nauhaa. Ja kun tarpeeksi nätisti puhuin, niin sain tyäreltä kukkahelmen rusetin päälle =)


Sitten kun sitä on tällainen ihminen joka ei helpolla laita mitään roskiin, käy niin että kaapeista löytyy Jos joskus tarvis-tavaraa. Vaatekaapissa on ollut (jälleen) paitoja jotka ei jostain syystä ole ollu käytössä. (Lue: ei siis ole mahtunut päälle) Päätin eräänä kauniina päivänä käyttää ne tuunauksiin.
Leikkasin paidoista kuvat pois ja ja ompelin ne seuraavaa paikkaa kuvioittamaan.

Kauppakassit saivat uuden ulkonäön. Ei ole niin tylsän näköisiä kun on vähän väriäkin. Ja miksei kasseja voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen, kirjastokirjoille, liikuntavaatepussi, luistelukassi yms. Pitää varmaan alkaa kaivamaan kaapeja, koska tästä tulikin mieleen, että tarvitsisin eväidenkuljetuskassin.

Arvontaa pukkaa!

Hyvät kanssakutojat, -askartelijat, -nykertäjät ja -näpertäjät!

Ilahduttavaa miten paljon teitä siellä onkaan seuraamassa blogiamme. Järjestämme arvonnan kaikkien kävijöiden kesken. Arvonnan säännöt: Kommentoikaa tähän päivitykseen, millainen projekti teillä on tällä hetkellä menossa. Kyseessä ei tarvitse olla välttämättä kutomista vaan kunhan se on jotain käsillä tekemistä. Näpertäjä näprää  tällä hetkellä sytykeruusuja, Nykertäjällä on suunnitteilla sadonkorjuu parvekkeella, sekinhän on jotain käsillä tekemistä :) Palkinto on yllätys, mutta julkaisemme sen yhdessä voittajan nimen kanssa. Kaikki 15.9.2011 mennessä kommentoineet osallistuvat arvontaan. Onnea! 

Pakkaset saa tulla

Juuri parahiksi ennen kälyn syntymäpäivää valmistuivat nämä kirjoneulelapaset. Lankana 7 veljestä Novitalta ja voi poijat! sanon minä. Oli niin mukavaa tehdä, kun koko ajan mietin, että teen vielä tämän ja sitten vielä tämän ja kappas! Ne oli kohta valmiit. Värit ei nyt näy kovin kivasti, punaisesta tuli punaisempi kuin olikaan ja harmaa on vaaleampi kuin olikaan. 


Ohjeen löysin Kotiliesi joulukuu 2010 numerosta. Lehdestä löytyi paljon muitakin kivoja ohjeita, pitääpä melkein laittaa harkintaan, jotta pääsisikö ne toteutukseen. Niin ja oishan se varmaan hyvä jos itsellekin tekisi lapaset. Nyt olen oikein uudella innolla innostunut lapasista ja sukista, pitäähän se nyt opetella kunnolla kantapäät ja peukalot. Hirvittävämpää on minun mielestä apulangalla merkkaaminen peukalon kohta kuin peukalokiilan kutominen. Se purkaminen on kaikista hirveintä... :) Mutta ei se auta kuin sinnikkäästi opetella. 


Harmillista rullaantumista varressa huomattavissa....

lauantai 27. elokuuta 2011

Kortteilua

Kortteja on tullut tehtyä pitkin vuotta ja suurimman osan olen jopa saanut kuvattuakin. Tässäpä erää tällaiset kuvat :)






Neulerintamallakin alkaa varmaan kohta tapahtua jotain koska illat pimenevät ja on ihana käpertyä sohvan nurkkaan kutomaan kynttilöiden loisteessa...
Ihanaa syksyn alkua kaikille!

perjantai 12. elokuuta 2011

Vaatetusta

Tämän kertaiset neulomukset on jälleen olleet valmiina jo iät ja ajat sitten :)

Sain tehtäväksi tehdä posliininukelle mekon. Alun perin mekko piti tehdä jostain prinsessa-tyylisestä kankaasta. Nukke on ystäväni äidin peruja, joka muutti ystäväni lapsen huoneeseen. (En ymmärrä, että miten tuo kuva muuttui noin epäselväksi vaikka se ei oikeasti ole noin epäselvä...)
Syy miksi minun piti tehdä nukelle mekko oli se, että ystäväni äiti antoi minulle tarpeettomaksi jääneet askartelutarvikkeensa ja minun piti vastalahjaksi ommella nuken mekko. Ompelu ei kuitenkaan napannut sitten tippaakaan. Mietin useampaan kertaan, että miten pääsen kaikista vähimmällä...
Sitten yhtenä päivän sain ajatuksen, että neulon nukelle "prinsessa-mekon". Värinä ensin oli mielessä vaaleanpunainen, mutta kuten näkyy, päädyin valkoiseen. Pitsineuleeseen olen ottanut jostakin ohjeen, mutta muutoin olen kaiken tehnyt omasta päästä. Lankana Novitan Kotiväki(?). Hihat olisin voinut toteuttaa hieman toisin, mutta päätin kelpuuttaa kolmannen yrityksen jälkeen (huh huh). En ole kovin kokenut neuloja, varsinkaan omasta päästä. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Alushameenkin tein, jota ei valitettavasti näy. Ruusut on ostettu ompelualan liikkeestä. Ja maksoin tietenkin hunajaa verrattuna askarteluliikkeeseen. Minkä huomasin vasta ostettuani ne!
Seuraava neule onkin sitten ihmisten kokoa =D Meidän neiti sai itse valita Novitan lehdestä mallin jonka toteutan. Neule jonka neiti halusi itselleen on lehdessä valkoisena. Neiti tuumasi, että muuten hieno, mutta se on valkoinen... Minä tietenkin ystävällisenä kerroin, että värejä löytyy useampia. Lankana siis Novitan Miami.
Väriksi neiti valitsi lempivärinsä, vihreän. Valmista neuletta "odotettiin" yhdessä. Soviteltiinkin muutamaan otteeseen. Viimeistelyvaiheessa itse päädyin ruskeaan nappiin, minkä ompelinkin aluksi. Neiti ei pitänyt siitä yhtään. Ei muuta kuin napin vaihtoon =) Neiti valitsi sitten itse napin. Kylläpäs tulikin ihanan näköinen violettine nappineen!
Valmista neuletta sitten soviteltiin hieman vastahankaisesti. Neule makasi sohvan selkänojalla pitkät tovit. Yritin aika ajoin, että laittaisit päälle. Hyvä etten kerjännyt =D
Mutta neitipäs tuumasi lopuksi, että en tykkää äiti yhtään tästä, tai on tämä ihan kiva, mutta eihän tarvi käyttää. Voi voi... no onnekseni ystäväni tyttö on saman kokoinen jolle sain antaa tämän neuleen. Ehkä tyydyn toistaiseksi pelkästään villasukkien ja lapasten kutomiseen rantulle neidilleni :)



tiistai 9. elokuuta 2011

Lohikäärme...Puff?

YAWN! Haukotus...

 Mitäs täällä tänään tapahtuu...

 Ei juuri kummoisia, tuumaili lohikäärmelapaset....

Tällaiset uutuudet tuli kokeiltua Novitan lehdestä Talvi2010. Mukava malli, uusi palmikkokuvio, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Juups, kyllä oli aivan kiva tehdä. Lankana oli Novitan Katri, 100% akryyli, mutta aika paksu. Alkuperäinen ohje oli isoveli -langalle, mutta tarkoituksena on saada vähän vähennettyä noita olemassa olevia lankoja. Oli kuulkaas niin kiva malli, että ihan pitää harkita vakavasti jos tekisin vielä tuon piponkin. Tosin valkoisesta langasta, sitäkin on jäljellä. Ja vain siksi, että olen unohtanut jo alkuperäisen käyttötarkoituksen sille valkoiselle langalle. Ja sitä kuitenkin olen ostanut uuden kerän jotain tiettyä varten...ei vain jaksa muistaa niin vanhoja asioita :)
Tässä kuvassa langan väri on ehkä lähimpänä totuutta, vaikka ei se ihan noin söpön vihreää olekaan. Se on sellaista ronskin vihreää. Mutta se vielä se....

PUFF!
Sen kerran kun puran ja teen ja puran ja teen ja puran....en halunnut enää purkaa koko lapasta. Olkoot. Jää varmaan omaan käyttöön, ei kehtaa antaa kellekään. Kaamean näkyvä virhe, joka kyllä peittyy takin hihan alle, mutta muuten sen kyllä huomaan heti. Mälsää. Tällaista ei kyllä sitten siihen pipoon kärsi tulla.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Valokuvia selaillessa

Jälleen on kulunut tovi siitä kun olen viimeksi saanut laitettua jotain kuvia/tekeleitä tänne =) Valokuvia selaillessa löysin helmikuu-11 kuvien joukosta tällaisia käpälien lämmittäjiä. Pöllölapaset on tehty samoilla ohjeilla kuten aiemmin blogaamat pöllöt. Harmaat pöllöt matkustivat lämmittämään siskon ystävän käsiä.
Nämä sinivioletit ranteenlämmittäjät valmistuivat ihan periaatteella, mitä puikoilta nyt tuleekaan. Aluksi en edes tiennyt kenelle olen näitä tekemässä ja mitä :) Ystäväni lapsukainen sai ranteenlämmittimet ja alla olevat vaaleanpunaiset/lappapuuron väriset pöllöt.
Pöllöt ovat nyt pää alaspäin kuin lepakot konsanaan =D
Mistäköhän johtuu että en meinaa saada julkaistua tekstejäni? Tämänkin olen joutunut kirjoittamaan jo toiseen kertaan. (Toivon, että nyt onnistuu....) Onko muilla tälläaisia ongelmia? Ja tekstin muokkaus tuottaa suurta ongelmaa (sensuroitua tekstiä)!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Ja näin heiluu laukku...

Ja laukku heiluu näin! Vuosi, pari sitten innostuin virkkaamaan itselleni kesäkassin Novitan tennesseestä. Kuviona oli iki-ihana ananaskuvio ja malli oli mielestäni helppo ja nopea toteuttaa. Kassin kahvatkin löytyivät jostain alekorista muistaakseni ja ei kun työn alle.

Laukusta tuli mielestäni ihana ja juuri sopiva kesäiselle varustukselle, valkoisena käy kaikkien kanssa. Matkaan tuli vain yksi mutta. Nimittäin minun tavarat ei pysyneet sisällä. Tarvittiin siis vuori. Mutta enhän minä osaa sellaista tehdä...

Ei se auttanut kuin yrittää. Tosiaan ainakin vuoden verran kangas virui pussissa kassin kanssa ja mietin aina silloin tällöin, että no jos se ei tarvisikaan vuorta. Tai annan jollekin tuon laukun. Tai puran tämän ja teen uuden eri mallilla.

Päätin kuitenkin kokeilla, meni sitten syteen tai saveen. (Mistähän tuokin sananlasku oikein tulee?) Ja eiköhän se ihan ok ole, minun tekeleeksi. Olen laukkua ainakin kovasti käyttänyt nyt kun pienen pienet ihunat tavarat ei ole vaarassa tipahdella matkan varrelle. Laukku on juuri sopiva, menee avaimet-puhelin-lompakko -kombinaatio sisään, höystettynä allergia- ja astmalääkkeillä sekä eväät töihin. Vuoren ompeleita kun tutkii tarkemmin, huomaa, että kiireellä ja hutiloiden on tehty, hulpioreunatkin paistaa eikä kuviot ole kohdillaan. Ei kiire kunniaksi eikä hoppu hyväksi. (ja taas sananlasku :) ) Mutta välttää mulle. Viisas ei virka ja tyhmä ei huomaa?

Modan uusin tuli toissapäivänä, olen niin ihastunut pariin malliin! Katsotaan saisinko vielä tehtyä jotain aikomuksille. Kovasti oli ainakin Novitan lankaa alessa, ehkä jos niistä jotain...Jää nähtäväksi.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Suolaa suolaa enemmän suolaa...

Ja tadam! Kurkkuni olikin kesäkurpitsa :D

Taimi on kyllä ostettu kurkkuna, mutta ei niitä kuulemma erota kun ovat niin samanmoisia, sanottiin puutarhalla. Näpertäjä mainitsi asiasta puutarhalla, josta taimeni ostin, ja miten minua ilahdutti, että olivat antaneet nyt oikeasti avomaankurkun taimen ilmaiseksi!

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin kyllä, kurkun kukka on ihastuttavan kaunis!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Oranssi valo valo, auringon valo valo...


Voi miten kaunis voikaan olla kurkun kukka! Mie oon niin ihastunut! Tänä aamuna huomasin, että kesäkuun alussa istuttamani taimet ovat alkaneet kasvaa ja kukkimaan. Mikä on enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Ensimmäistä kertaa kasvatan parvekkeellani kurkkua, tomaattia minulla oli viime vuonnakin hyvällä menestyksellä. Nyt vain lajike vaihtui runkotomaattiin, kun se viime vuonna oli pensastomaatti, ja taisipa kurkkukin olla avomaan mallia.
Ja kun minulle kerrottiin, että nämä pitää tukea langoilla, sain uuden käyttötarkoituksen pojan sormivirkkaamille nauhoille. Ja niillä kyllä tukisi vaikka kasvihuoneellisen taimia, sen verran paljon niitä nauhoja on, mutta nämä kaksi onnellista pääsi nyt tällä kertaa ulos. Vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta niistä voisi tehdä. Kuitenkin, palatakseni asiaan, taidankin alkaa tästä lähin kasvattamaan kurkkua ihan vain sen kukan takia, niin kauniin värinen se on!
Onhan täällä käsitöiden sarallakin jotain sentäs tapahtunut. Itselle valmistui villasukat Dropsin Karismasta. Varsi lyhyt, vain kymmenen kierrosta, ja kokoa naisten. Ja juurikin aivan parahiksi kun näin juhannuksena oli aikasta paljon vilpoisempaa kuin lomallani kesäkuun alussa.

Kokeilin jotain kuvion tapaista, kun jollainhan sitä aina pitää päätänsä vaivata. Olis ehkä kannattenu vaivata vähän enemmän, kun eihän tuo kuvio niin kauhiasti näy. Elikkäs kahden silmukan palmikko kiertää sukan ulkosyrjältä sisäsyrjälle päälipuolelta. Karisma lankana oli minulle uusi tuttavuus, ja aion kyllä jatkossakin käyttää. Kuitenkin aika ihanan pehmeää siitä loppujen lopuksi tulee, vaikka onkin 100% villaa. Ihana kiilto valmiissa työssä. Ja kuvissa saattaa näyttää aika pörröiseltä, mitä se ei ole. Ne on vaan koiran karvoja....
Lapselle tekaisin pipon. Ohkainen siitä piti tulla ja hätäpäissään ostin sitten Novitan tico ticoa. Oishan se väri voinut olla tietenkin kesäisempikin, mutta kun ei taas tullut ajateltua sen vertaa. Koko piti olla isommalle tytölle sopiva ja mallin piti olla Wurm -pipo. No ei ollut lomareissulla nettiä, tai silloin kun oli niin ei sitä ehtinyt selailemaan. Eikun vaan jotain silmukkamääriä aloitukseen ja jollain kierroksella vaihdetaan sitten nurjaan ja jollain oikeaan.
Enkä muistanut edes millainen aloitus oikeassa ohjeessa oli, joten 2o2n-resoria siihen. Lopetuskin oli vähän miten sattuu, sinne päin, kunhan kasassa pysyy. Mutta ei ole menoa haitannut. Yritin jossain vaiheessa alussa huijata, kun en nurjien kutomisesta kauhiasti piittaa, kääntää työn niin, että kudon aina vain oikeaa. Joo, ei ollut hyvä idea. Kääntymiskohdassa on kauhiat reiät vaikka kuinka kiristin. Oikein niin, että bambupuikot vääntyi ja kääntyi äärimmilleen. Ja silti ne reiät jäi. Purkaminen ei ole mun juttu, niin kuin jo tiedetään, joten sinne jäivät, reiät. Eikä sekään haittaa, noin tummassa ja kuitenkin värikkäässä langassa ei pari pikku juttua näy. Itte tiiän ja jos tarpeeksi odottaa, niin enköhän mie ne joskus unohda.

Kaiken kaikkiaan hiljaa hyvä tulee ja pikku hiljaa todellakin on tullut taas vaikka millaisia ideoita, kun vain olisi aikaa toteuttaa niitä. Mietinkin, että alkaisinko kirjaamaan niitä ideoita tänne vai tekisinkö ihan perinteisen leikekirjan, jotta muistaisin kaiken sen minkä haluaisin joskus vielä omin kätösin tehdä. Laitanpas senkin tuonne pääkoppaan muhimaan, hyvänä päivänä sen saattaisi vaikka toteuttaakin jossain muodossa kuitenkin. Onneksi kesän vuorokaudet tuntuvat loppumattomilta, ainakin niinä päivinä kun aurinko paistaa eikä yöllä pysty nukkumaan valoisien kesäöiden takia. :)