Iltapuhteita ja vähän enemmänkin

Tulevalle pienokaiselle, omalleni :), ei ollut vielä mitään valmiina. Ei kyllä ollut edes mitään suunniteltuna. Ja pitkään ajattelinkin, että no onhan noita tuolla kaapissa valmiina. No ei oikeasti ole, kaikki on laitettu kiertoon aikaa sitten. Enkä usko, että oisin voinut olla ihan huolettomasti synnytykseen asti, mikäli mitään en vauvalle olisi tehnyt.

Myssyhän on ihan perinteinen kypärämyssy, Novitan alpakkalangasta. Puikot oli 3mm bambut. Solmimisnauhat neljän silmukan i-cordina. Koko on varmaan n. 60cm, kuten ohjeessa olikin mainittu. En ole pipoa pessyt enkä kastellut vielä mitenkään. Ajattelin, että jos vauvaa alkaa kutittamaan alulakin kanssakin, niin sitten pitää tehdä jotain taikoja. Lankaa jäi kivasti ja pikku lapaset ilman peukaloa piti myös tehdä. Näitä ei koskaan ole liikaa, kuitenkin menevät ainakin joka toinen päivä hukkaan ja pakkastakin on vaikka muille jakaa. Mallia ei ollut, 3mm puikot, 32 silmukkaa, lanka Novitan alpakkaa. 20 kierrosta 1o, 1n joustinta. Sen jälkeen 20 kierrosta sileää, ja siihen päälle joka kierroksella kavennukset. Pitää kokeilla jos on hyvin käsissä pysyvä malli, niin sitten pitää tehdä kaverit. 

Vauvalle piti tehdä sitten peittokin. Tietenkin...(villapuku ois ehkä ollut järkevämpi, mutta ei sitä enää tässä vaiheessa odotusta järki oikein juokse). Malli Dropsin malli: BabyDrops 14-22, pitsikuviollinen huopa. Lankana minulla on tässä Dropsin Alpaca lanka, menekki ei ihan ollut tuota ohjeen mainitsemaa 250g, vaan viidennestä kerästä meni pikkuista vajaa puolet. Puikkokokona käytin 3,5mm pyöröjä, kun en omistanut 3mm pitkiä pyöröjä. Eka kerä riitti 15cm verran, hieman huoletti, että tulee melko lyhyt peitto, kun puikotkin tosiaan isommat kuin ohjeessa. Hyvin riitti sittenkin, kolmannen kerän loppuessa pituutta oli jo 53cm, että eri tavalla näköjään "syö" nuo mallit tuota lankaa. Väri langassa on tuollainen harmaa/siniseen vivahtava sekoitus, ihan kiva. Vaikka toisaalta valkoisesta olisi varmaan paremmin erottunut nuo pitsikuviot, niin sillä mentiin mitä kaapista löytyi.

Peiton koko on 60x82cm. Peitto tuntui tehdessä hassun pitkältä, verrattuna tuohon leveyteen, siksi jätin ne pari senttiä kutomatta. Eikä se kyllä haittaa, menee tuo vaunuihin peitoksi, tuulensuojaksi tai kaukaloon tai pinnasänkyyn niin on ainakin itse tehty ja kokokin on minusta aika soppeli noinkin. Päättelyreuna vain tuntuu rullaantuvan, tuossa kuvassa peitto onkin kiinnitetty muutamalla poikaneulalla meidän peittoon kiinni ja suihkutin vettä päälle, että saa kuivahtaa vähän enemmän muotoonsa. Langan vyötteessä kun kiellettiin melkein kaikenlainen toiminta, paitsi kutominen :) Ohjeen toteuttaminen on ollut kauan jo mielessä, mutta tietenkin se piti aloittaa näin myöhäisessä vaiheessa. Laskin, että minulla meni viisi intensiivistä päivää tämän tekemiseen, toki muut kototyöt piti suorittaa välillä, mutta aina tähän piti palata kun vain oli edes kymmenen minuuttia aikaa. Ne on ne joka toinen kierros nurjia silmukoita...niin hidasta minulle, niin hidasta. Virheitäkin tuli, mutta en antanut niiden häiritä, jos en niitä kerran tehdessä huomannut, niin en kyllä purakaan. Viisas ei virka ja muut ei huomaa, vai miten se meni?

Vanha vuosi pakettiin

Viime vuoden viime viikot meni rauhoittuessa juhlaan, ja vaikka juuri mitään näkyvää ei olisikaan tapahtunut, niin kaapeissa tapahtui muutosta. Mie siivosin ne! Niinkin turhaa kuin se onkin jouluksi tehdä, mutta joskushan sekin on tehtävä, niin miksi ei sitten jouluksi. Kaiken sen leipomisen, ruuanlaiton ja siivoamisen keskellä välillä oli aikaa tehdä myös pieniä juttuja pukinkonttiin. Yläkuvassa koiralle mantteli, ohje Dropsin sivuilta. Koko tuossa on XS ja puikkoina taisin käyttää ihan 3mm bambuja. Lankana Novitan Nalle punaisena ja luonnonvalkoisena. Haastavinta näissä oli tuon kirjoneulekuvion tekeminen edestakaisin. En ole ihan heti kokeilemassa uudestaan...

Sitten valmistuivat ystävälle säärystimet Novitan TicoTico langasta, puikkoina 2,5mm bambut ja yksi kerä riitti näihin nilkasta polven alapuolelle ylettyviin säärystimiin. Ohje on jostain Novitan lehdestä, mutta nyt olen hukannut sen lehden, päivitystä myöhemmin, mikäli löydän sen. Pitsimalli noissa oli ensin yhden mallikerran verran haastava, mutta yllättävän nopeaa opin "lukemaan" valmista pitsiä ja muistamaan ulkoa, mitä seuraavalla kerralla pitikään tehdä. Oikein mukava työ :) Ja ystävälle meni tarpeeseen.

Sitten nämä lapaset, joiden piti valmistua pukinkonttiin, mutta eivät sitten ehtineet, koska en enää ensimmäisen lapasen jälkeen muistanut kenelle olinkaan suunnitellut nämä antavani. Miten niin voi käydä?!? No jäivät kuitenkin odottamaan loppuun viemisen inspiraatiota. Ja sain juurikin valmiiksi ennen kujin vuoden viimeiset päivät alkoivat lähestymään. Kukaan ei ole vielä näitä itselleen ilmoittanut, sitä odotellessa.

Punainen oli haastava kuvattava  ja valoahan ei meidän korkeuksilla ole vielä kovin kauaa, vaikka päivä mukamas on pidentymään päin koko ajan. Tosin tämä ei ihan ollut sellainen kaikista punaisista punaisin, mielestäni vetää hieman oranssihtavaan päin, eli ei minulle mitään tonttulakkimateriaalia, mihin olen sen ilmeisesti alunperin ostanut. Malli on siis Novitan lehdestä Talvi 2008, mallinumero 38, lankana Novitan seitsemän veljestä ja puikot 3,5mm ja 4mm. Malli oli ihan kiva, vaikka hieman täytyi ihmetellä tuota sisäpuolen joustinneuletta. Koko on naisen käteen sopiva. 

Sitten ne työt jotka eivät koskaan ehtineet pukinkonttiin vaan ne pääsivät käyttöön heti. Hyvä, että ehti edes päätellä! Kauluri Dropsin Nepal langasta. Täällä aiemmin nähty lapsen liivissä. Puikot 5mm pyöröt, malli yllättävän helppo, Drops 131-35 (Florence), ihana pitsikuvio, lanka ihanaa, koko L. Ajattelin, että kyllä nyt loppuu varmasti tämä lanka, eikä olis haitannut vaikka olis kesken loppunut, mutta ei. Edelleenkin sitä jäi pienet jämät. Siitä tulee varmaan vauvan tumput vielä...kuka tietää.

Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, taisi olla hyvissä ajoin jo ennen lumia. Maa oli kyllä jäässä. Novitan lehdestä etsin Nalle langalle kirjoneulekuvion, taisi olla jostain talvilehdestä tämäkin malli. Lankana tosiaan Novitan Nalle, menekki vajaa 50g molempia värejä.

 Laps otti nämä sitten käyttöön ja sai näistä kahdessa päivässä tämän näköiset....

Eli laski pulkalla mäkeä, jäistä mäkeä kun ei sitä lunta tosiaan ollut. Ja aina laskiessaan ohjasi ja jarrutti, kuinkas muuten kuin käsillään! Hienosti on kuulkaa vanuttuneet nämä lapaset. Edelleen on tytöllä käytössä ja kehuu, että menevät koko ajan vaan lämpimämmiksi.

Uusi vuosi 2013 on nyt pyörähtänyt käyntiin, ja mennyt on mennyttä. Ihana oli viime vuosikin, mutta jollain tapaa myös mahdottoman raskas. Toivon tulevalta vuodelta, että opettaa minulle kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että asioilla on aina tapana järjestyä sekä sen, että kaikella on tarkoituksensa. Kärsivällisyyttä tarvitsen esimerkiksi tuossa lankavaraston tyhjentämisessä. Olenhan viime vuonna yrittänyt olla ostamatta lankaa, vaikka kuinka olis ollut tarjouksessa tai alennuksella tms. Ainoastaan taisin ostaa viime vuonna tuota Dropsin lankaa kun paikallinen ihana lankakauppa lopetti toimintansa. Muuten yritän tässä nyt sitten jatkaa tuota lankavaraston tyhjentämistä. Katsotaan onnistuuko vielä toinenkin vuosi samoilla varastoilla! Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille kanssaeläjille!

Kynttiläsoppaa

Sytykeruusuja taas piiitkästä aikaa. Yleisön pyynnöstä. Johan edellisestä erästä taitaa ollakin kaksi vuotta aikaa, kun jouluksi tein muistamisia. Kuvassa näkyvä kattila on ihan varta vasten kirpparilta tätä varten hankittu, 0,20€ maksoi. Alunperin ajattelin sulattaa kattilassa suoraan levyllä, mutta totesin turvallisemmaksi tuon vesihaudesulattamisen. Kun jostain luin, että saattaahan se vaikka steariinikin kiehahtaa ja poksahtaa. Kansi on kyllä koko ajan vieressä. 

Kattilassa kiehui siis viime talven jämät. Melkein jo meinasin heittää kesken koko homman, lasten synttärikynttilöiden puolikas hahmo kurkisteli kuumasta kattilasta kuin jouluinen lumiukko konsanaan. Kurpitsaparka...Mutta sinne meni, kattilallinen kynttilänjämiä. 

Ja tuo setti riitti vain ekaan kierrokseen. Ekalla kerralla munakennot imee itseensä uskomattoman paljon tuota sulaa kynttilää. Toiselle kierrokselle ei tarvi ihan niin paljon. Kaappien kaivelemiseksihan se meni, onneksi löytyi katkenneita pitkiä kynttilöitä. 

En ymmärrä miksi minulla ei tule sellaisia värikkäitä näistä, kuten muissa blogeissa on näitä nähnyt. Toisilla on kaiken värisiä, ihania ruusujen värejä. Mulla ne vaan ensin tummuu ja sitten siihen tulee sellainen vaalea steariinikerros. Kuvista huomaa kyllä, että erivärisistä rasioista tulee erivärisiä ruusukkeita. Minun silmiin tuo vaaleampi on kauniimpi. Ei sillä, sama kait se minkä värisellä sen nuotion sytyttää, kun kerran omaan käyttöön menee. Ehkä pari parempaa yksilöä pääsee jonnekin lahjoituksena, saa nähdä. 

Nyt on vaan kynttilät loppu, ja ne jämätkin. Munakennoja jäi vielä paljonkin, mutta ei mopolla mahdottomia. Taidankin lahjoittaa ne tummemmat yksilöt hiirien omistajille, ja alkaa keräilemään tuota vaaleampaa. Onneksi on juhlia tulossa ja muutenkin tuota kananmunaa menee, että pitää olla kaupassakin tarkkana kun niitä ostelee! 

Niistä tulikin....

...A-pi-na-orkesteri! Lapset on olleet vailla villasukkia jo monta talvea. Tai no eivät ihan vailla, mutta minä en ole saanut tehtyä vielä yksiäkään omille lapsilleni. Tälle talvelle meinasin tehdä edes ne yhdet ettei tarvitse vaivata isovanhempia jouluksi. Tokihan osa isompien sukista menisi ainakin tuolle meidän kuopukselle, mutta onhan se mukavampi saada uusiakin sukkia. Ja kun kerran ihastuttavan mallikerran takia ostin kaupasta pari viikkoa sitten Novitan kevät 2012 lehden, niin pitäähän sieltä nyt ainakin yksi ohje toteuttaa. 

Puikoille pääsi heti noiden aikaisemmin mainittujen vauvaneuleiden jälkeen nämä ihanat ja suloiset apinasukat!  Siis niin veikeä malli, että pitää melkein mittoa, että saisiko yhden mallikerran lisäämällä varren leveyden riittämään itsellekin. Esikoinen halusi alunperin nämä sukat itselleen, mutta jostain syystä mallikerta ei venynyt hänen melkein koon 38 jalkaan, niin tuli sitten tuollaiset viskarin n. koon 31 sukat. Tai voihan olla, että puikot paikoillaan laps ei uskaltanut venyttää kunnolla kantapään yli. 

Malli: Novita kevät 2012, malli 52

Lanka: Novita 7 veljestä (violetti) ja Katia Merino (valkoinen, vajavainen 50g kerä ja hyvin riitti)

Puikot: 3,5mm ja 4mm

Fiilis: Ihanat ihanat!

Lapsen fiilis: "joko sait kuvat, mulla palaa jalat!"

Sen verran piti poiketa ohjeesta, että kantapäähän en tehnyt kuviota, kun jännitin valkoisen langan riittävyyttä. Tein kantapäät ihan normaalilla vahvennetulla. Turhaan jännitin, oishan se ihan hyvin riittänyt. Lopussa piti tosin jännittää sitten violetin langan riittävyyttä. Mulla kun ei sitä puntaria ole ja tuosta kerästä oli aiemmin tehty koiralle manttelia, ja aikaisempi menekki oli hakusessa. Onneksi ohjeessa oli laitettu, että molempia värejä tarvii 50g, niin uskalsin sentään aloittaa. Toivottavasti nyt erottuvat päiväkodilla niistä kymmenistä villasukista, että eivät katoa ekan käytön jälkeen.

En ole tainnut aikaisemmin kertoakaan meille viime kevättalvella muuttaneesta kissasta? Tämän kisun nimi on MiuMiu, ihan itse kuulemma kertoi :). Välillä kisu seikkailee päiväkodissa, välillä se makailee vain sängyllä milloin tyynyn vieressä, milloin peiton mutkassa. Kisu on ollut tähän asti ihan yksinään perheen lemmikki, mutta hänestä on kyllä vaivihkaa muotoutumassa tallikissa meille kotiutuneiden keppihevosten kaveriksi. 

Malli: Moda 4/2011, mallinumero 47

Lanka: Novitan Samos (?), harmaa meleerattu, vanha erä, josta piti tulla pusero, mutta lapsi kasvoi suunnitellusta koosta jo aikaa sitten yli. Sekä Novitan Tennessee, pinkki ja sininen.

Puikot: muistaakseni 3,5mm ohjeen mukaisesti

Fiilis: Ihan mukava välipala, hellyttävä omastakin mielestä :)

Viileetä

Mutta vain ulkona. Tottumattomalla meni jo ihan oikein käden nimetön tunnottomaksi kaikkien näiden ihanan pienten palmikoiden vääntämisestä ja kääntämisestä. Pipon mallihan on jo useaan kertaan tässä blogissa nähty Novitan Muksuekstrasta (2008). Tällä kertaa tein sen Katian merinosta, kun ei muutakaan pienen vauvan päähän soveltuvaa kutittamatonta lankaa ollut valmiina korissa. Tupsu jäi tekemättä, merinolanka oli jotenkin niin painavaa jo tuollaisenaan, että tupsu olisi saattanut vetää pipon päästä. Vaikka langan suosituspuikkokoko on 4mm, niin käytin ohjeen mukaista 3,5mm bambupuikkoa. Hyvin huilasi ja tuli tiivistä. Ei kuitenkaan liian, kokeilin hienoisesti venyttää ja hyvin antoi vielä periksi. 

Ja kun kerrankin luin ohjetta oikein kunnolla, niin siinähän oli kivasti sukkaohjekin mukana. Sukat on siis samaa mallia, Novitan muksuekstrasta. Ihan vain Novitan 7 veljestä-langasta. Poikavauvalle meni, niin ajattelin, että metsänvihreä vai mikä liene olikaan langan väri, sopisi sukkien väriksi. Kun eihän kaiken tartte olla valkoista vauvallekaan, eihän? Puikot ohjeen mukaan eka 3,5mm, sitten joustimen jälkeen 4mm ja taas kantapäästä eteenpäin 3,5mm. En ollut ihan varma, että oisko siihen pitänyt vaihtaa kantapään jäljeen taas isommat puikot, mutta näillä mentiin ja pieni sukkapari tuli nopeaa valmiiksi. 

Ja eräs parin kuukauden takainen aloitus sai tänään päätöksensä. Jippiii! Lapsi olikin jo odottanut liiviänsä, mutta aina oli jotain muuta. Kuten yllä esitellyt pienet lahjat...Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja oikein tuntui itsestäkin melko pollealta kun sain viimein valmiiksi. Laps tykkää ja aikoi pitää niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkoilujuttuihin tätä olin itsekin ajatellut, kun ei tarvitse vielä toppatakkia eikä villatakkia, mutta jotain kuitenkin ennen kuin saa liikkumalla itsensä lämpimäksi. Seuraavassa rinsessasta kuvasarja, kuvia piti ottaa paljon ja monesta kuvakulmasta. 

Malli: Drops Design 22-17

Lanka: Drops Nepal, n. 160g. (Ohje neuvoi ostamaan 200g, mutta jos on jo valmiiksi muutama metri yli kolme kerää, niin ei kannate lisää lähteä hakemaan.)

Puikot: 5mm

Fiilis: No olipa lopulta melko nopea ja helppo, miksikähän piti jättää roikkumaan....

Tekemisen ilo alkaa löytymään!

Koko kesän olen miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ja lankojakin on omasta takaa eikä uusia kannattaisi ostaa. Ei niille ole säilytystilaa. Pitää siis alkaa tyhjentämään omaa varastoa. Kaikki ohjeet on olleet enemmän tai vähemmän tylsiä, liian helppoja, liian vaikeita yms yms. Aloitin siis lankavyyhtien purkamisesta keräksi. Löysin kauan kaapissa säilöttyä, Ilun lankakaupasta ostettua, ihanan keltaista silkkilankaa. 100% silkkiä. Pieni vyyhti, ei kait siinä voi kestää kovin kauan? 

                          

Ylemmässä kuvassa olen yksin kerinyt noin kolmisen tuntia, onnettoman pieni kerä hyppysissä. Lanka vähän väliä solmussa ja jalat ihan tulessa, kun pidin ensin jalkaterien päällä tuota vyyhtiä. Sitten vaihdoin polviin, eli siirsin lankavyyhdin polvieni kohdalle. Hidasta, oi niin hidasta. Vaikka vauhtia tuntui itsellä olevan, niin vyyhti ei vain tuntunut pienenevän. Ystävien ystävällisellä avustuksella sain vyyhdistä lopussa kerän, itselläni ei enää riittänyt huumori kerimiseen. 3000m silkkilankaa! Enää ei tarvitsisi kuin SEN ohjeen, jossa lanka saisi uuden elämän. Ei kerä kyllä mahdottoman suuri ole vieläkään, kämmenelle menee :) 

Siitä se ajatus sitten lähti. Tiesin erään miehen täyttävän pyöreitä nyt syyskuussa, hänelle villasukat siis lahjaksi. Talvikin tulossa. Näitä varten kyllä ostin ihan Novitan Seitsemän veljestä lankaa, uudessa Nostalgia värissä, harmaan mustaa. Ohje Novitan lehdestä. Olen aiemminkin tehnyt tällä ohjeella. Mielestäni tarpeeksi haasteellinen ja kuitenkin miehellekin sopiva, jos haluaa tehdä vähän pitempää vartta. Kuvassa näkyvä reppu on myös osa lahjaa, ihan tuollainen perusreppu, vähän sellainen isoisän savottarepun näköinen. Mutta ihka uusi. 

Sukat valmistuivat niin ajoissa, että ehdin aloittamaan  vielä lisätyön. Kämmekkäät Ullaneuleen konttineulekämmekkäät -ohjeella. Ensin etsin lankakaapista vain yhden epämääräisen kerän mustaa lankaa ja ei muuta kuin kutomaan. Mietin, että onpa vain pienet ollakseen miehen kädelle mitoitettu ohje. No seuraavan kämmekkään aloitettuani uudesta 7veljestä kerästä tajusin, että olin tainnut tehdä sen ensimmäisen joko Novitan woolista tai Nallesta. Ohjeesta poikkesin vain sen verran, että tein loppuun vielä kaksi kierrosta nurjaa. Ekassa vedoksessa päättelin kämmekkään kahden oikean kierroksen jälkeen ja päättelyreuna alkoi rullaantumaan kämmenen puolelta. Ja onhan se nyt symmetrinen aloituksen kanssa. Puikot siis 3mm. Ja menekki, vähän?

Toivottavasti ovat edes mieltä lämmittävät, huomenna sen tietää. Uskalsin jo nyt tehdä postauksen, kun luulen tietäväni, ettei tätä lahjan saajaa taida neuleaiheiset sivustot kiinnostaa :).

Pitkästä aikaa :)

Pitkästä aikaa todellakin! Onkohan minun edellinen bloggaus jostain alkuvuodesta, kun ulkona oli pimeää kuin kellarissa ja pakkastakin niin ettei sormien päissä ollut koskaan tuntoa. No nyt on jotain vihdoin saatu aikaiseksi, ei paljoa, mutta jotain. Ennen sitä, kuva matkaltamme. Bongasin Kööpenhaminassa sen kuuluisan merenneidon patsaan viereltä puistonpenkistä virkatun koristeen! Iso kaupunki, jossa ei ollut tällaiselle "maalaiselle" mitään tuttua. Kovin ilahduttavaa kuitenkin, että joku oli jättänyt villaisen tervehdyksen noinkin vilkkaalle turistipaikalle. Kotoisaa. 

Nyt sitten siihen oikeaan tekemiseen. Hyvä ystäväni sai perillisen helmikuussa, ja jotain halusin kutoa/virkata/ommella, vaikka tiesin perillisen äidin ja isoäidinkin olevan käsityöihmisiä. Aikani selailtua nettisivustoja ja lehtiä, sattui käsiini Moda, jossa oli vauvan peitto virkattuna afrikkalaisen kukan ohjeella. Okei, perillinen on poika, ja poika ja kukat eivät olleet ensimmäinen mielleyhtymä mikä tuli mieleen. Aikani asiaa makusteltua, en voinut olla kokeilematta kukan mallia. Ja siihen jäin sitten koukkuun. Ennen kuin huomasin, olin virkannut suurin piirtein ensimmäiset jämäkerät, mitkä olen ikinä saanut aikaiseksi. Ei muuta kuin uusia kerän loppuja, yksittäisiä, muuten vaan osittain tuhoutuneita keräilemään kaapeista ja laatikoista. 

Kuten kuvakin kertoo, en uhrannut paljoa aikaa puolikkaille kukkasille, latelin vain kokonaisia yhteen ja siitähän se ajatus sitten lähti. No oikeastaan tässä ei ollut minkäänlaista järjenhiventä, jos ihan tarkkoja ollaan. Tuskassa vain mietin, millä värillä saisin nämä kaikki lopulta yhteen. Lopussa ei sitten ollutkaan muutakaan väriä, kuin kirkkaan vihreä Nallelanka, joten sillä siis yhteen  :)  

Peiton koko oli kutakuinkin sellainen kaukalopeitto/unirätti, 60x80cm. Lankana on käytetty ihan kaikkea mahdollista villaisesta mohairiin, Nallesta merinobabyyn. Väreistä, mitäpä niistä enää sanomaan, hehheh! Yritystä oli, mutta ihan kokeilun vuoksi piti laittaa välissä vähän kirkkauttakin väliin, siksi oranssi mukana. Mutta eikös se ole ajan henki, muuten voi olla yhtä massaa, mutta jokin piriste pitää olla? 

Paikallisen lankakaupan loppuunmyynnissäkin tuli tänään käytyä, mukaan tarttui Rowanin pitsilehti ja kuusi kerää Nepalia, mutta niistä joskus myöhemmin. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Kuulemisiin!

Hyvää alkanutta vuotta!

Tämän päivän velvollisuudet on jo hoidettu, joten nyt on äänestyksen jälkeisissä tunnelmissa oikein hyvä kertoilla mitä puikoilta on pudonnut edellisen blogauksen jälkeen. Välillä tuntuu, jotta ei mitään, mutta näköjään on sittenkin. 

Ensimmäisenä viime vuoden viimeinen työ, jouluna valmistuneet kirjoneulelapaset. Lankana on nallea ja woolia Novitalta, puikkona käytin 3mm bambupuikkoja. Koko on naisen käteen, eli minun siroon 8,5 käteen sopiva. Mutta ylläripylläri, en ole käyttänyt näitä kertaakaan itse! Unohdin lapaset vanhempieni luo ja nämä päätyivät siskoni käsiin. Ja nämä kuvat on tosiaan tänään otettu kännykällä, pienoista huopumista oli jo havaittavissa. Minun mielestä se ei ehkä kuitenkaan ole lapasissa niin vakavaa, kun niistä tulee vain tiiviimmät, mitä enemmän käyttää.

Malli oli kiva, peukalokin tehtiin kiilalla. Iso mutta! En osaa tehdä kirjoneuletta! Että minua välillä hermostutti. Toinen lapanen on hivenen isompi kuin toinen, ei kuitenkaan käyttöä haittaa. Ja sekin vain sen takia, kun yritin välttää langan kiristymisiä liiallisuuksiin asti. Ei se auta kuin harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Eiköhän sitä sitten parinkymmenen vuoden jälkeen osaa jo tehdä tasaista kirjoneuletta. 

Tykkään tehdä kirjoneuletta, pidän sen tuomasta haasteellisuudesta ja lämpöäkin se lisää. Lankaa ei välttämättä tarvitse ostaa uutta, olen käyttänyt sitä mitä kaapeista löytyy. Yleensä löytyy juuri kerä tai puolikas. Noihinkin lapasiin olisi ohjeen mukaan tullut aivan muita lankoja ja taisipa väritkin olla punaista lukuun ottamatta muuta, mutta minusta tuli ihan hyvät kontrastit noinkin. Malli on tosiaan Kotiliedestä, ennen joulua ilmestyneestä.

Seuraavaksi esittelyyn pääsee pienelle prinsessalle virkattu syntymäpäivälahja. Tässäkin on käytetty lankana kaapin jämiä. Keltainen lanka on Novitan woolia ja muut kolme väriä Novitan nallea. Koukku oli kokoa 3,5. Ja se katosikin kerran, eikä löytynyt kerta kaikkisesti mistään, sohva taisi syödä?! Jaksoin etsiä yhden hetken ja ostin samantien uuden, jotta olisin ehtinyt saada peiton valmiiksi ennen tytön syntymää.  

Eihän sitä käsityöläinen nyt niin helpolla pääse, että mitään ehtisi saada ennen syntymää valmiiksi. (Kun eihän sitä nyt lasta odoteta kuin yhdeksän kuukautta) Ennen luovutusta valvoin yöllä puoli neljään ja päättelin lankoja sekä kiinnittelin tähtiä sinisille alueille. Eli viikon verran intensiivistä ja vähemmän intensiivistä virkkaamista koti- ja työtöiden lisäksi, ja peitto oli valmis. Kokoa sillä on V:n pohjasta sakaran kärkeen n.78cm. Ei ihan perinteinen peiton malli, mutta tykkään ainakin itse ja sain kiitokset myös tytön äidiltä. 

Toivon jatkossakin pienelle prinsessalle onnellisia tähtiä, joiden alla suurimmatkin toiveet voivat vain toteutua!

Tässä lähikuvaa peiton pinnasta. Koukku olisi saanut olla suurempi, ehkä nelosella olisi tullut vähän kevyempää ja soljuvampaa neulosta. Minun mielestä tuli nyt aika tiivistä, kun on pelkkää pylvästä koko peitto. Pesussa se varmasti oikenee ja pehmenee. Itse en malttanut odottaa, että olisin pessyt ja kuivattanut, pingotin höyrysilitysraudalla. Ohjetta etsin useammasta paikasta, mutta suurin innoittaja tähän malliin ja pilvien ohjeen tarjosi Inner Child Crochet. Sen verran tiedän menekistä, jotta valkoista nallea oli täysi 100g kerä ja se meni pilviin ja reunukseen melkein kokonaan. Viimein purin viimeisen kierroksen, en päässyt lopulla langalla koko kierrosta. Muuten menekki on taas aivan arvoitus. Keskellä olevaa keltaista woolia oli kaksi kovia kärsinyttä (neljävuotiaan saksiharjoittelun uhrit) kerää, ja toisesta jääneet pätkät meni noihin pikku tähtiin. 

Parisuhteeni tarvitsi mielestäni kauluria, on tarvinnut jo parikin talvea. Kuinka ollakkaan, malli löytyi vasta nyt, valmistui parissa illassa. Jäin miettimään, että miksen aloittanut jo aika päiviä sitten. Esimerkiksi silloin kun ostin ensimmäiset langat kauluriin. Tähän valmiiseen työhön käytetty lanka on jotain Novitan halppisakryylia, ei nyt vain ole vyötettä tallessa. Jonnekin sain sen hukattua juuri ennen tätä päivitystä. Mallina toimii oma prinssini. Parisuhteen kaulan alue on huomattavasti paksumpi, mutta malli venyy kyllä hänellekin todella hyvin. Eikä purista! Tämähän oli siis ainoa vaatimus, muuten sain vapaat kädet, mutta kaulaa ei saa puristaa. 

Mallin löysin ihan googlettamalla kuvahaulla. Ihastuin ja päätin kokeilla kun löytyi lanka jo kaapista, puikot kokoa 5mm ja aikaa. Ohjeen tarjosi tähän malliin Koto. Aivan ihastuttava sivusto, jonne ehkä joutuu vielä eksymään uudestaan.

Napit on omista kätköistä. Ohjeessa neuvottiin lähettämään napinlävet 9 krs. välein (näin sen ainakin ymmärsin). Mielestäni ne tuli liian lähekkäin, tiheys ei ilmeisesti täsmännyt ollenkaan. Lopussa aloin tekemään pidempiä välejä, mutta en siltikään saanut nappeja riittämään kaikkiin kohtiin. Ylin nappi on siis reilusti erilainen. Onkohan nämä napit jostain sohvasta? Nyt tuli muuten mieleen, kovasti näyttää sellaisilta vanhan plyyssisohovan napeilta. Ja tuo väri...oikeasti todella paljon sinisempi. Mutta tää vuodenaika aiheuttaa lorvikataria minussa, herään vasta pimeällä eloon ja saan aikaiseksi jotain. Vitamiinit kehiin ja kevättä kohti!

Pipottaa

Pitkästä aikaa jotain kuvattavaa, harmi vain kun valoisuus on häipynyt jonnekin toiselle puolen maapalloa. Ensi alkuun tänä aamuna päättelemäni pipot. Lahjaksi menevät pienille siskoksille, toivottavasti sopivia molemmille. Prinsessan pipo kruunuineen kaikkineen on uusimmasta Modasta 6/2011 malli nro 40. Kokona käytin 4v kokoa ja silmukkamääriä toiveena, että tulee sopiva 3v päähän. Puikkoina oli vain 3mm pyöröpuikot ohjeesta poiketen ja lankana Novitan Nalle aloe vera (vihreä ja aniliinin punainen) ja valkoinen lanka Katian Baby Merinoa. 

Lilahtavan harmaa ja valkoinen tupsupipo on jo minulle tuttua tuotantoa, Novitan muksuekstrasta vuodelta 2008. Ohjehan on alunperin Novitan seiskaveikalle, mutta 3,5mm puikoille käyvää Novitan Wind lankaa on kyllä sitten ihana kutoa vauvalle. Minulla oli kaksi ehkä vajavaista kerää molempia noita värejä. En siis vieläkään omista vaakaa, enkä ollut aivan varma, oliko keristä käynyt pikkukädet hakemassa muutaman metrin, niin tein kaksivärisen palmikkopipon. Mielestäni toimii! Söpöys ei kärsinyt yhtään vaikka ei tullutkaan pelkkää valkoista. 

Prinsessan pipoon olisi pitänyt tulla kylläkin ohjeen mukaan todella hailakat värit, hempeää vaaleanpunaista ja hempeää vihreää, mutta eiköhän nuokin asiansa aja :)

Itsellekin on valmistunut pipo. Vihdoinkin sain tehtyä vuoden päivät (ehkä kaksikin) marinoituneen pipon valmiiksi. Ohje on DropsDesignin, mutta ei nyt tähän hätään löytynyt ohjeen numeroa. Ei ole kuitenkaan kovin vanha ohje. Kun ei ollut juuri sitä ohjeessa mainittua lankaa niin nyt on tähän sitten yhdistetty Novitan alpakkaa, harmaa, ja MacMohair lankaa -ett Jakobsdalsgarnilta (40g/ ca82m). Puikot 5. 

Ehkä kaksi päivää kutittikin, jopa niin paljon, että niskaakin piti jo alkaa raapimaan. Sitten jostain syystä ei mitään. Tai sitten syy voi olla ilmoissakin, mieluummin kutiava pipo kuin korvat jäässä. Tykkään kuitenkin kovasti, eka ittelle tehty työ piiiitkästä aikaa, ja mie jopa pidän sitä! 

Koristuksena erään ketjun vintage-malliston rintakoru, kameekorua jäljitellen.

Syntymäpäivääni muistettiin lokakuussa ja lahjaksi sain minulle vierasta Novitan Tempoa kolme kerää. Niistä piti tulla ensin jotain muuta, mutta loppujen lopuksi sain aikaan Picklesin Icelandic Sunrise Shawl -huivin. Mii laik! Kaikki kolme kerää meni, ja puikotkin ois voinut olla isommat, jotta kuvio olisi ollut löysempi ja ilmavampi. Juuri sopivan kokoinen kolmiohuivi kerran kaulan ympäri ja just ja just kiinni edestä. 

Vaikka kuinka yritin, ei kuvaan tullut oikeaa väriä. Kävin jopa ulkona kävelyllä ja kattoihan ne ulkoilijatkin jo pitkään, kun pyörin kamera toisessa ja huivi toisessa kädessä ja napsin kuvia miten sattuu. Ylemmässä kuvassa kuitenkin ehkä totuudenmukaisin väritys, alemmassa kuvaa kokonaisuudessaan mielestäni nerokkaan yksinkertaisesta mallista. 

Ja tässä vielä kuvaa uudesta ihastuksestani. Tässä on kaikki kohdallaan, tarpeellinen määrä koristusta, yksinkertaisuutta, väriä ja ilmavuutta. Yksinkertaisesti häikäisevää luonnon käsityötä.