maanantai 28. marraskuuta 2011

Pipottaa

Pitkästä aikaa jotain kuvattavaa, harmi vain kun valoisuus on häipynyt jonnekin toiselle puolen maapalloa. Ensi alkuun tänä aamuna päättelemäni pipot. Lahjaksi menevät pienille siskoksille, toivottavasti sopivia molemmille. Prinsessan pipo kruunuineen kaikkineen on uusimmasta Modasta 6/2011 malli nro 40. Kokona käytin 4v kokoa ja silmukkamääriä toiveena, että tulee sopiva 3v päähän. Puikkoina oli vain 3mm pyöröpuikot ohjeesta poiketen ja lankana Novitan Nalle aloe vera (vihreä ja aniliinin punainen) ja valkoinen lanka Katian Baby Merinoa. 


Lilahtavan harmaa ja valkoinen tupsupipo on jo minulle tuttua tuotantoa, Novitan muksuekstrasta vuodelta 2008. Ohjehan on alunperin Novitan seiskaveikalle, mutta 3,5mm puikoille käyvää Novitan Wind lankaa on kyllä sitten ihana kutoa vauvalle. Minulla oli kaksi ehkä vajavaista kerää molempia noita värejä. En siis vieläkään omista vaakaa, enkä ollut aivan varma, oliko keristä käynyt pikkukädet hakemassa muutaman metrin, niin tein kaksivärisen palmikkopipon. Mielestäni toimii! Söpöys ei kärsinyt yhtään vaikka ei tullutkaan pelkkää valkoista. 


Prinsessan pipoon olisi pitänyt tulla kylläkin ohjeen mukaan todella hailakat värit, hempeää vaaleanpunaista ja hempeää vihreää, mutta eiköhän nuokin asiansa aja :)


Itsellekin on valmistunut pipo. Vihdoinkin sain tehtyä vuoden päivät (ehkä kaksikin) marinoituneen pipon valmiiksi. Ohje on DropsDesignin, mutta ei nyt tähän hätään löytynyt ohjeen numeroa. Ei ole kuitenkaan kovin vanha ohje. Kun ei ollut juuri sitä ohjeessa mainittua lankaa niin nyt on tähän sitten yhdistetty Novitan alpakkaa, harmaa, ja MacMohair lankaa -ett Jakobsdalsgarnilta (40g/ ca82m). Puikot 5. 

Ehkä kaksi päivää kutittikin, jopa niin paljon, että niskaakin piti jo alkaa raapimaan. Sitten jostain syystä ei mitään. Tai sitten syy voi olla ilmoissakin, mieluummin kutiava pipo kuin korvat jäässä. Tykkään kuitenkin kovasti, eka ittelle tehty työ piiiitkästä aikaa, ja mie jopa pidän sitä! 


Koristuksena erään ketjun vintage-malliston rintakoru, kameekorua jäljitellen.


Syntymäpäivääni muistettiin lokakuussa ja lahjaksi sain minulle vierasta Novitan Tempoa kolme kerää. Niistä piti tulla ensin jotain muuta, mutta loppujen lopuksi sain aikaan Picklesin Icelandic Sunrise Shawl -huivin. Mii laik! Kaikki kolme kerää meni, ja puikotkin ois voinut olla isommat, jotta kuvio olisi ollut löysempi ja ilmavampi. Juuri sopivan kokoinen kolmiohuivi kerran kaulan ympäri ja just ja just kiinni edestä. 


Vaikka kuinka yritin, ei kuvaan tullut oikeaa väriä. Kävin jopa ulkona kävelyllä ja kattoihan ne ulkoilijatkin jo pitkään, kun pyörin kamera toisessa ja huivi toisessa kädessä ja napsin kuvia miten sattuu. Ylemmässä kuvassa kuitenkin ehkä totuudenmukaisin väritys, alemmassa kuvaa kokonaisuudessaan mielestäni nerokkaan yksinkertaisesta mallista. 


Ja tässä vielä kuvaa uudesta ihastuksestani. Tässä on kaikki kohdallaan, tarpeellinen määrä koristusta, yksinkertaisuutta, väriä ja ilmavuutta. Yksinkertaisesti häikäisevää luonnon käsityötä.