Kun pakosta joutuu makaamaan, tulee tehtyäkin jotain =)

Murkkuikäinen halusi itselleen lapaset, joten puikot käteen ja suihkimaan =) Minulla oli ongelmia, että minkälaiset lapaset teen. Vaikka kuinka etsin niin mieluisia ei löytynyt. Yritin kirjoneulelapasia, mutta ei, minun järki ei riittänyt niihin... Nykertäjällä näin jonnin aikaa sitten puikoilla Ailin lapaset. Silloin ihastelin niitä ja ajattelin että minäkin haluaisin joskus tehdä nuin ihanat lapaset. Niimpä puikoille sujahti Ailit.

Nämä Ailit on itseasiassa toiset mitkä olen tehnyt. Ensimmäiset on menossa murkun hellulle lahjaksi. Niistä kuvia myöhemmin ettei väritykset paljastu ;)

Nämä lapaset on niiiin ihanat. Minä en ymmärrä miten Nykertäjä kerta toisensa jälkeen löytää näitä ihania ohjeita =) Minä etsin netistä vaikka ja mistä, niin yleensä en löydä mitään mikä tuntuis yhtään kiinnostavalta (vaikka oikeasti netti on täynnä kaikkea ihanaa =D )

No niin... ruokaa: otettiimpas mallia ruuasta jonka kuvaa jaettiin facebookissa =) Pakkohan se oli kokeilla kun oli niin hauskan näköistä. Facessa oli käytetty nakkeja, meillä lenkkiä. Tyären kanssa pisteltiin spagetit lenkin pätkiin ja...

...laitettiin kiehuvaan veteen niin kuin pastat normaalistikin. Vesi heitti kiehumasta joksikin aikaa, joten sapuska on vähän tylsän näköinen. Ihan niinku minä katselisin ja seuraisin veden kiehumista kuinka se on mahtavan näköistä =D No, joka tapauksessa nyt tuli seurattua moista tapahtumaa kun spagetit alkoi pehmenemään ja ruoka vajoamaan vedenpinnan alapuolelle. Ihan selvästi tylsä päivä oli takana, kun tällaisia ajattelee ja vielä julkaisee ;)

Tämän näköistä se oli sitten valmiina. Aika viston näköistä jos rehellisesti sanoo. Ihan niinku matoja tulis lenkistä ulos =D Hyvää perusruokaa =P

Kummilapseni tarvitsi villasukat, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ainoa ongelma oli, ettei lankaa meinannut olla tarpeeksi (minulla, what??). Laatikoiden perukoilta löytyi kerien jämiä joten ne sai kelvata. Lopputulos oli ihan soppeli nuorelle miehelle.

Iltapuhteita ja vähän enemmänkin

Tulevalle pienokaiselle, omalleni :), ei ollut vielä mitään valmiina. Ei kyllä ollut edes mitään suunniteltuna. Ja pitkään ajattelinkin, että no onhan noita tuolla kaapissa valmiina. No ei oikeasti ole, kaikki on laitettu kiertoon aikaa sitten. Enkä usko, että oisin voinut olla ihan huolettomasti synnytykseen asti, mikäli mitään en vauvalle olisi tehnyt.

Myssyhän on ihan perinteinen kypärämyssy, Novitan alpakkalangasta. Puikot oli 3mm bambut. Solmimisnauhat neljän silmukan i-cordina. Koko on varmaan n. 60cm, kuten ohjeessa olikin mainittu. En ole pipoa pessyt enkä kastellut vielä mitenkään. Ajattelin, että jos vauvaa alkaa kutittamaan alulakin kanssakin, niin sitten pitää tehdä jotain taikoja. Lankaa jäi kivasti ja pikku lapaset ilman peukaloa piti myös tehdä. Näitä ei koskaan ole liikaa, kuitenkin menevät ainakin joka toinen päivä hukkaan ja pakkastakin on vaikka muille jakaa. Mallia ei ollut, 3mm puikot, 32 silmukkaa, lanka Novitan alpakkaa. 20 kierrosta 1o, 1n joustinta. Sen jälkeen 20 kierrosta sileää, ja siihen päälle joka kierroksella kavennukset. Pitää kokeilla jos on hyvin käsissä pysyvä malli, niin sitten pitää tehdä kaverit. 

Vauvalle piti tehdä sitten peittokin. Tietenkin...(villapuku ois ehkä ollut järkevämpi, mutta ei sitä enää tässä vaiheessa odotusta järki oikein juokse). Malli Dropsin malli: BabyDrops 14-22, pitsikuviollinen huopa. Lankana minulla on tässä Dropsin Alpaca lanka, menekki ei ihan ollut tuota ohjeen mainitsemaa 250g, vaan viidennestä kerästä meni pikkuista vajaa puolet. Puikkokokona käytin 3,5mm pyöröjä, kun en omistanut 3mm pitkiä pyöröjä. Eka kerä riitti 15cm verran, hieman huoletti, että tulee melko lyhyt peitto, kun puikotkin tosiaan isommat kuin ohjeessa. Hyvin riitti sittenkin, kolmannen kerän loppuessa pituutta oli jo 53cm, että eri tavalla näköjään "syö" nuo mallit tuota lankaa. Väri langassa on tuollainen harmaa/siniseen vivahtava sekoitus, ihan kiva. Vaikka toisaalta valkoisesta olisi varmaan paremmin erottunut nuo pitsikuviot, niin sillä mentiin mitä kaapista löytyi.

Peiton koko on 60x82cm. Peitto tuntui tehdessä hassun pitkältä, verrattuna tuohon leveyteen, siksi jätin ne pari senttiä kutomatta. Eikä se kyllä haittaa, menee tuo vaunuihin peitoksi, tuulensuojaksi tai kaukaloon tai pinnasänkyyn niin on ainakin itse tehty ja kokokin on minusta aika soppeli noinkin. Päättelyreuna vain tuntuu rullaantuvan, tuossa kuvassa peitto onkin kiinnitetty muutamalla poikaneulalla meidän peittoon kiinni ja suihkutin vettä päälle, että saa kuivahtaa vähän enemmän muotoonsa. Langan vyötteessä kun kiellettiin melkein kaikenlainen toiminta, paitsi kutominen :) Ohjeen toteuttaminen on ollut kauan jo mielessä, mutta tietenkin se piti aloittaa näin myöhäisessä vaiheessa. Laskin, että minulla meni viisi intensiivistä päivää tämän tekemiseen, toki muut kototyöt piti suorittaa välillä, mutta aina tähän piti palata kun vain oli edes kymmenen minuuttia aikaa. Ne on ne joka toinen kierros nurjia silmukoita...niin hidasta minulle, niin hidasta. Virheitäkin tuli, mutta en antanut niiden häiritä, jos en niitä kerran tehdessä huomannut, niin en kyllä purakaan. Viisas ei virka ja muut ei huomaa, vai miten se meni?

Vanha vuosi pakettiin

Viime vuoden viime viikot meni rauhoittuessa juhlaan, ja vaikka juuri mitään näkyvää ei olisikaan tapahtunut, niin kaapeissa tapahtui muutosta. Mie siivosin ne! Niinkin turhaa kuin se onkin jouluksi tehdä, mutta joskushan sekin on tehtävä, niin miksi ei sitten jouluksi. Kaiken sen leipomisen, ruuanlaiton ja siivoamisen keskellä välillä oli aikaa tehdä myös pieniä juttuja pukinkonttiin. Yläkuvassa koiralle mantteli, ohje Dropsin sivuilta. Koko tuossa on XS ja puikkoina taisin käyttää ihan 3mm bambuja. Lankana Novitan Nalle punaisena ja luonnonvalkoisena. Haastavinta näissä oli tuon kirjoneulekuvion tekeminen edestakaisin. En ole ihan heti kokeilemassa uudestaan...

Sitten valmistuivat ystävälle säärystimet Novitan TicoTico langasta, puikkoina 2,5mm bambut ja yksi kerä riitti näihin nilkasta polven alapuolelle ylettyviin säärystimiin. Ohje on jostain Novitan lehdestä, mutta nyt olen hukannut sen lehden, päivitystä myöhemmin, mikäli löydän sen. Pitsimalli noissa oli ensin yhden mallikerran verran haastava, mutta yllättävän nopeaa opin "lukemaan" valmista pitsiä ja muistamaan ulkoa, mitä seuraavalla kerralla pitikään tehdä. Oikein mukava työ :) Ja ystävälle meni tarpeeseen.

Sitten nämä lapaset, joiden piti valmistua pukinkonttiin, mutta eivät sitten ehtineet, koska en enää ensimmäisen lapasen jälkeen muistanut kenelle olinkaan suunnitellut nämä antavani. Miten niin voi käydä?!? No jäivät kuitenkin odottamaan loppuun viemisen inspiraatiota. Ja sain juurikin valmiiksi ennen kujin vuoden viimeiset päivät alkoivat lähestymään. Kukaan ei ole vielä näitä itselleen ilmoittanut, sitä odotellessa.

Punainen oli haastava kuvattava  ja valoahan ei meidän korkeuksilla ole vielä kovin kauaa, vaikka päivä mukamas on pidentymään päin koko ajan. Tosin tämä ei ihan ollut sellainen kaikista punaisista punaisin, mielestäni vetää hieman oranssihtavaan päin, eli ei minulle mitään tonttulakkimateriaalia, mihin olen sen ilmeisesti alunperin ostanut. Malli on siis Novitan lehdestä Talvi 2008, mallinumero 38, lankana Novitan seitsemän veljestä ja puikot 3,5mm ja 4mm. Malli oli ihan kiva, vaikka hieman täytyi ihmetellä tuota sisäpuolen joustinneuletta. Koko on naisen käteen sopiva. 

Sitten ne työt jotka eivät koskaan ehtineet pukinkonttiin vaan ne pääsivät käyttöön heti. Hyvä, että ehti edes päätellä! Kauluri Dropsin Nepal langasta. Täällä aiemmin nähty lapsen liivissä. Puikot 5mm pyöröt, malli yllättävän helppo, Drops 131-35 (Florence), ihana pitsikuvio, lanka ihanaa, koko L. Ajattelin, että kyllä nyt loppuu varmasti tämä lanka, eikä olis haitannut vaikka olis kesken loppunut, mutta ei. Edelleenkin sitä jäi pienet jämät. Siitä tulee varmaan vauvan tumput vielä...kuka tietää.

Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, taisi olla hyvissä ajoin jo ennen lumia. Maa oli kyllä jäässä. Novitan lehdestä etsin Nalle langalle kirjoneulekuvion, taisi olla jostain talvilehdestä tämäkin malli. Lankana tosiaan Novitan Nalle, menekki vajaa 50g molempia värejä.

 Laps otti nämä sitten käyttöön ja sai näistä kahdessa päivässä tämän näköiset....

Eli laski pulkalla mäkeä, jäistä mäkeä kun ei sitä lunta tosiaan ollut. Ja aina laskiessaan ohjasi ja jarrutti, kuinkas muuten kuin käsillään! Hienosti on kuulkaa vanuttuneet nämä lapaset. Edelleen on tytöllä käytössä ja kehuu, että menevät koko ajan vaan lämpimämmiksi.

Uusi vuosi 2013 on nyt pyörähtänyt käyntiin, ja mennyt on mennyttä. Ihana oli viime vuosikin, mutta jollain tapaa myös mahdottoman raskas. Toivon tulevalta vuodelta, että opettaa minulle kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että asioilla on aina tapana järjestyä sekä sen, että kaikella on tarkoituksensa. Kärsivällisyyttä tarvitsen esimerkiksi tuossa lankavaraston tyhjentämisessä. Olenhan viime vuonna yrittänyt olla ostamatta lankaa, vaikka kuinka olis ollut tarjouksessa tai alennuksella tms. Ainoastaan taisin ostaa viime vuonna tuota Dropsin lankaa kun paikallinen ihana lankakauppa lopetti toimintansa. Muuten yritän tässä nyt sitten jatkaa tuota lankavaraston tyhjentämistä. Katsotaan onnistuuko vielä toinenkin vuosi samoilla varastoilla! Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille kanssaeläjille!

Uutta inspiraatiota odotellessa

Neiti tarvitsi luistimille ja kypärälle uuden isomman kassin. Monet käyttävät muovipusseja, mutta minusta ne on inhottavia repeytyessään. Niimpä kaivelin ompelutarvikekaappia josko jotain kangasta löytyis. No, löytyihan sieltä. Kangas on reilu kymmenen vuotta vanhaa =O Olen ostanut sen pojan suojahousuja varten. Housut on kyllä joskus aikoinaan tehty ja loppukangas säästetty mielellä: josko sitä joskus tarvis. No nyt tarvittiin =) 

Ensimmäisessä kuvassa kassi on vielä avonainen. Neiti tuumas et haluaa sittenkin  vetoketjullisen kassin kun kaikilla muillakin on. (Siis yhdellä kaverilla on =)) En alkanut ketjua ompelemaan vaan...

...kassi sai yläreunaan nyörikiristeisen jatkeen. Josta tuli kyllä hieman liian iso/pitkä/korkea. Koristeeksi piti laittaa neitin pyynnöstä oman nimen etukirjain. En ole aiemmin kiinnittänyt/ommellut kuvioita. Laiskuus iski heti alussa, siksakkia harvemmalle ja lopputulos on sen näköinenkin =D Pääasia että neiti on tykännyt kassista valtavasti!

Monta vuotta vanhaa on näihin lapasiinkin käytetty lanka. Novitan Jengaa on jäänyt pyörimään pari kerää nurkkiin. 5mm puikoilla tehty ja aikaa meni todella vähän. Lapaset on heti parin käytön jälkeen hieman nuhjuisen näköiset. Ei siis todellakaan ole lapasille tarkoitettu lanka, mutta minuahan se ei haittaa =)

Peukalon tein kiilana (vai miksi sitä nyt sanotaankaan). Laitoin peukalon ihan keskelle sivutaitosta, mikä ei ollut hyvä. Hyvää siinä on se, että ei tarvitse katsoa kumpi lapanen kuuluu kumpaan käteen. Huonoa on se, että kämmenen kärki kääntyy hieman vinoon suhteessa käteen. Peukalo olisi siis pitänyt sijoittaa edes yhden silmukan verran kämmenen puolelle. Värityksestä tykkään, pirteän keväinen.

Jouluksi tein kummipojalleni sukat. Tietenki ne oli PIENET. Onneksi huomasin sen ennen kuin laitoin pakettiin. En tosin kerennyt tehdä uusia tilalle... Sain vasta pääteltyä sukat ja tässä ne nyt sitten on. Seiskaveikkaa lankana. Ja tämäkin lanka on marinoitunut jonkin aikaa laatikossa =) Muuttuukohan ne jotenkin paremmiksi kun kaikki tahtoo jäädä hautumaan =D 

Pari tiskirättiä valmistui jostakin bambulangasta. Vyöte meni hukkaan, joten ei mitään käsitystä minkä lankaa tämä on. Sydänkuvioisen ohjeen nappasin täältä . Pienempi on ihan omasta päästä tikutellen.  Olen jo ehkä vuosi sitten tehnyt ensimmäisen rätin ja käyttöön otin sen vasta useita kuukausia myöhemmin... Halusin tehdä sen, kun buumi tuntui olevan yllä, mutta käyttöön en "uskaltanut" ottaa. Epäusko sen toimivuuteen ja hajuttomuuteen oli voimakas. Voi tyhmä minä! Nää rätit on oikeesti hyviä!

Miten te pesette tiskirättinne, kuinka kuumassa? Itse olen pessyt pyykkikoneessa 60 asteessa vaikka vyötteessä pesuohje 30 astetta. Olen kuullut, että jotkut keittävät astianpesukoneaineessa kattilassa, samalla kun keittävät kattilaa puhtaaksi. Eikö se aine syövytä/kuluta lankaa? Sehän on melko myrkkyä.

Servettitekniikkakokeilua ja lahjontaa

Tein/kuvitin ystävälleni joululahjaksi tuikkujen säilytyrasian ja tulitikkuaskin servettikuvilla. Rasia on puinen ja aski on normaali kuvittamaton pitkien tikkujen aski. (Oli muuten kallis tuo aski, jos vertaa kuvitettujen hintaan) Maalasin molemmat rasiat antiikinvalkoisella akryylimaalilla ja sitten kiinnitin servetit jollain servetin liimaukseen tarkoitetulla liimalla. Päälilakkaukset on tehty parkettilakalla muutamaan kertaan.  

Serkkutyttöni sai tammikuun puolessa välissä pienen prinsessan, joten pieni paketti piti laittaa postiin. Parit vaatekerrat ja vauvahierontakirja on ihan kaupan tavaraa. Pipo ja lapaset on omaa käsialaa.

Pipo on jo blogissamme aiemmin näkyneiden pipojen kanssa samalla ohjeella tehty/Novitan muksuekstra 2008. Lapasiin käytin samaa palmikkokaavaa. Lankana näissä on Novitan Wool. Pipon tein ohjeen mukaan muutoin, mutta silmukkamäärä on isommasta piposta, koska Wool on ohuempaa kuin ohjeessa käytetty lanka. Tupsusta näytti tulevan aivan valtava. Parturoin sitä pariin otteeseen pienemmäksi =)

Hyvää alkanutta vuotta!

Tämän päivän velvollisuudet on jo hoidettu, joten nyt on äänestyksen jälkeisissä tunnelmissa oikein hyvä kertoilla mitä puikoilta on pudonnut edellisen blogauksen jälkeen. Välillä tuntuu, jotta ei mitään, mutta näköjään on sittenkin. 

Ensimmäisenä viime vuoden viimeinen työ, jouluna valmistuneet kirjoneulelapaset. Lankana on nallea ja woolia Novitalta, puikkona käytin 3mm bambupuikkoja. Koko on naisen käteen, eli minun siroon 8,5 käteen sopiva. Mutta ylläripylläri, en ole käyttänyt näitä kertaakaan itse! Unohdin lapaset vanhempieni luo ja nämä päätyivät siskoni käsiin. Ja nämä kuvat on tosiaan tänään otettu kännykällä, pienoista huopumista oli jo havaittavissa. Minun mielestä se ei ehkä kuitenkaan ole lapasissa niin vakavaa, kun niistä tulee vain tiiviimmät, mitä enemmän käyttää.

Malli oli kiva, peukalokin tehtiin kiilalla. Iso mutta! En osaa tehdä kirjoneuletta! Että minua välillä hermostutti. Toinen lapanen on hivenen isompi kuin toinen, ei kuitenkaan käyttöä haittaa. Ja sekin vain sen takia, kun yritin välttää langan kiristymisiä liiallisuuksiin asti. Ei se auta kuin harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Eiköhän sitä sitten parinkymmenen vuoden jälkeen osaa jo tehdä tasaista kirjoneuletta. 

Tykkään tehdä kirjoneuletta, pidän sen tuomasta haasteellisuudesta ja lämpöäkin se lisää. Lankaa ei välttämättä tarvitse ostaa uutta, olen käyttänyt sitä mitä kaapeista löytyy. Yleensä löytyy juuri kerä tai puolikas. Noihinkin lapasiin olisi ohjeen mukaan tullut aivan muita lankoja ja taisipa väritkin olla punaista lukuun ottamatta muuta, mutta minusta tuli ihan hyvät kontrastit noinkin. Malli on tosiaan Kotiliedestä, ennen joulua ilmestyneestä.

Seuraavaksi esittelyyn pääsee pienelle prinsessalle virkattu syntymäpäivälahja. Tässäkin on käytetty lankana kaapin jämiä. Keltainen lanka on Novitan woolia ja muut kolme väriä Novitan nallea. Koukku oli kokoa 3,5. Ja se katosikin kerran, eikä löytynyt kerta kaikkisesti mistään, sohva taisi syödä?! Jaksoin etsiä yhden hetken ja ostin samantien uuden, jotta olisin ehtinyt saada peiton valmiiksi ennen tytön syntymää.  

Eihän sitä käsityöläinen nyt niin helpolla pääse, että mitään ehtisi saada ennen syntymää valmiiksi. (Kun eihän sitä nyt lasta odoteta kuin yhdeksän kuukautta) Ennen luovutusta valvoin yöllä puoli neljään ja päättelin lankoja sekä kiinnittelin tähtiä sinisille alueille. Eli viikon verran intensiivistä ja vähemmän intensiivistä virkkaamista koti- ja työtöiden lisäksi, ja peitto oli valmis. Kokoa sillä on V:n pohjasta sakaran kärkeen n.78cm. Ei ihan perinteinen peiton malli, mutta tykkään ainakin itse ja sain kiitokset myös tytön äidiltä. 

Toivon jatkossakin pienelle prinsessalle onnellisia tähtiä, joiden alla suurimmatkin toiveet voivat vain toteutua!

Tässä lähikuvaa peiton pinnasta. Koukku olisi saanut olla suurempi, ehkä nelosella olisi tullut vähän kevyempää ja soljuvampaa neulosta. Minun mielestä tuli nyt aika tiivistä, kun on pelkkää pylvästä koko peitto. Pesussa se varmasti oikenee ja pehmenee. Itse en malttanut odottaa, että olisin pessyt ja kuivattanut, pingotin höyrysilitysraudalla. Ohjetta etsin useammasta paikasta, mutta suurin innoittaja tähän malliin ja pilvien ohjeen tarjosi Inner Child Crochet. Sen verran tiedän menekistä, jotta valkoista nallea oli täysi 100g kerä ja se meni pilviin ja reunukseen melkein kokonaan. Viimein purin viimeisen kierroksen, en päässyt lopulla langalla koko kierrosta. Muuten menekki on taas aivan arvoitus. Keskellä olevaa keltaista woolia oli kaksi kovia kärsinyttä (neljävuotiaan saksiharjoittelun uhrit) kerää, ja toisesta jääneet pätkät meni noihin pikku tähtiin. 

Parisuhteeni tarvitsi mielestäni kauluria, on tarvinnut jo parikin talvea. Kuinka ollakkaan, malli löytyi vasta nyt, valmistui parissa illassa. Jäin miettimään, että miksen aloittanut jo aika päiviä sitten. Esimerkiksi silloin kun ostin ensimmäiset langat kauluriin. Tähän valmiiseen työhön käytetty lanka on jotain Novitan halppisakryylia, ei nyt vain ole vyötettä tallessa. Jonnekin sain sen hukattua juuri ennen tätä päivitystä. Mallina toimii oma prinssini. Parisuhteen kaulan alue on huomattavasti paksumpi, mutta malli venyy kyllä hänellekin todella hyvin. Eikä purista! Tämähän oli siis ainoa vaatimus, muuten sain vapaat kädet, mutta kaulaa ei saa puristaa. 

Mallin löysin ihan googlettamalla kuvahaulla. Ihastuin ja päätin kokeilla kun löytyi lanka jo kaapista, puikot kokoa 5mm ja aikaa. Ohjeen tarjosi tähän malliin Koto. Aivan ihastuttava sivusto, jonne ehkä joutuu vielä eksymään uudestaan.

Napit on omista kätköistä. Ohjeessa neuvottiin lähettämään napinlävet 9 krs. välein (näin sen ainakin ymmärsin). Mielestäni ne tuli liian lähekkäin, tiheys ei ilmeisesti täsmännyt ollenkaan. Lopussa aloin tekemään pidempiä välejä, mutta en siltikään saanut nappeja riittämään kaikkiin kohtiin. Ylin nappi on siis reilusti erilainen. Onkohan nämä napit jostain sohvasta? Nyt tuli muuten mieleen, kovasti näyttää sellaisilta vanhan plyyssisohovan napeilta. Ja tuo väri...oikeasti todella paljon sinisempi. Mutta tää vuodenaika aiheuttaa lorvikataria minussa, herään vasta pimeällä eloon ja saan aikaiseksi jotain. Vitamiinit kehiin ja kevättä kohti!

Pakkaset saa tulla

Juuri parahiksi ennen kälyn syntymäpäivää valmistuivat nämä kirjoneulelapaset. Lankana 7 veljestä Novitalta ja voi poijat! sanon minä. Oli niin mukavaa tehdä, kun koko ajan mietin, että teen vielä tämän ja sitten vielä tämän ja kappas! Ne oli kohta valmiit. Värit ei nyt näy kovin kivasti, punaisesta tuli punaisempi kuin olikaan ja harmaa on vaaleampi kuin olikaan. 

Ohjeen löysin Kotiliesi joulukuu 2010 numerosta. Lehdestä löytyi paljon muitakin kivoja ohjeita, pitääpä melkein laittaa harkintaan, jotta pääsisikö ne toteutukseen. Niin ja oishan se varmaan hyvä jos itsellekin tekisi lapaset. Nyt olen oikein uudella innolla innostunut lapasista ja sukista, pitäähän se nyt opetella kunnolla kantapäät ja peukalot. Hirvittävämpää on minun mielestä apulangalla merkkaaminen peukalon kohta kuin peukalokiilan kutominen. Se purkaminen on kaikista hirveintä... :) Mutta ei se auta kuin sinnikkäästi opetella. 

Harmillista rullaantumista varressa huomattavissa....

Lohikäärme...Puff?

YAWN! Haukotus...

 Mitäs täällä tänään tapahtuu...

 Ei juuri kummoisia, tuumaili lohikäärmelapaset....



Tällaiset uutuudet tuli kokeiltua Novitan lehdestä Talvi2010. Mukava malli, uusi palmikkokuvio, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Juups, kyllä oli aivan kiva tehdä. Lankana oli Novitan Katri, 100% akryyli, mutta aika paksu. Alkuperäinen ohje oli isoveli -langalle, mutta tarkoituksena on saada vähän vähennettyä noita olemassa olevia lankoja. Oli kuulkaas niin kiva malli, että ihan pitää harkita vakavasti jos tekisin vielä tuon piponkin. Tosin valkoisesta langasta, sitäkin on jäljellä. Ja vain siksi, että olen unohtanut jo alkuperäisen käyttötarkoituksen sille valkoiselle langalle. Ja sitä kuitenkin olen ostanut uuden kerän jotain tiettyä varten...ei vain jaksa muistaa niin vanhoja asioita :)

Tässä kuvassa langan väri on ehkä lähimpänä totuutta, vaikka ei se ihan noin söpön vihreää olekaan. Se on sellaista ronskin vihreää. Mutta se vielä se....

PUFF!

Sen kerran kun puran ja teen ja puran ja teen ja puran....en halunnut enää purkaa koko lapasta. Olkoot. Jää varmaan omaan käyttöön, ei kehtaa antaa kellekään. Kaamean näkyvä virhe, joka kyllä peittyy takin hihan alle, mutta muuten sen kyllä huomaan heti. Mälsää. Tällaista ei kyllä sitten siihen pipoon kärsi tulla.

Valokuvia selaillessa

Jälleen on kulunut tovi siitä kun olen viimeksi saanut laitettua jotain kuvia/tekeleitä tänne =) Valokuvia selaillessa löysin helmikuu-11 kuvien joukosta tällaisia käpälien lämmittäjiä. Pöllölapaset on tehty samoilla ohjeilla kuten aiemmin blogaamat pöllöt. Harmaat pöllöt matkustivat lämmittämään siskon ystävän käsiä.

Nämä sinivioletit ranteenlämmittäjät valmistuivat ihan periaatteella, mitä puikoilta nyt tuleekaan. Aluksi en edes tiennyt kenelle olen näitä tekemässä ja mitä :) Ystäväni lapsukainen sai ranteenlämmittimet ja alla olevat vaaleanpunaiset/lappapuuron väriset pöllöt.

Pöllöt ovat nyt pää alaspäin kuin lepakot konsanaan =D

Mistäköhän johtuu että en meinaa saada julkaistua tekstejäni? Tämänkin olen joutunut kirjoittamaan jo toiseen kertaan. (Toivon, että nyt onnistuu....) Onko muilla tälläaisia ongelmia? Ja tekstin muokkaus tuottaa suurta ongelmaa (sensuroitua tekstiä)!

Lämmittimiä isoille ja pienille käsille

Kulunut talvi on ollut niin kylmä, että lisälämmikkeitä on tarvinut. Tein siskon pojalle lapaset Fabelin jämistä. Laitoin silmukkamääränkin ylös jonnekin, jotta tarvitaessa olisi helpompaa tehdä pienet lapaset. Kukas sen nyt sitten kertois mihin laitoin sen paperin missä ne maagiset numerot on? Oikein tyypillistä minulle, että kaikki on jossain hyvässä tallessa :-)

Lapaset on tehty 1½-vuotiaalle. Kasvuvaraa ei ole, mutta kinttaiden alla ei kovin isoja lapasia voi edes pitääkään. Itseasiassa, kun vein lapaset pojalle päiväkotiin, antoi hoitaja palautetta että tällaiset lapaset on hyvät kinttaiden alla. Pojalla oli hyllyssä kirjoneulelapaset pitkillä varsilla. Hoitaja sanoi, että niitä on hankala tunkea kinttaiden alle ja sitten ne painaa ja puristaa.

Nämä lapaset on tehty iltaelokuvan aikana kummipojalle. Kummipojan äiti mainitsi, että poika tarvisi lapaset jotka on käyttöön pelkistään, ei siis kinttaiden alle. Lankana lapasissa Seiska veikka ja Jussi tai Sukkis-lanka. Lapaset tehty myös jämälangoista. Varret tein pidemmät jotta lumi pysyisi poissa ranteista.

Pienten lapaset on oikein oiva tapa kuluttaa kerän loppuja. Värejä voi yhdistellä ihan miltä itsestä tuntuu. Olen jopa miettinyt, että nyt olis hyvä aika alkaa tekemään ensi joulun lahjoja. Onko teillä tapana alkaa miettimään ja tekemään näin hyvissä ajoin joululahjoja?

Taivastelin jonkin aikaa sitten ystävälleni, että mitähän sitä neuloisi. Mitään isompaa en jaksa enkä halua tehdä, mutta jotain on pakko saada kuitenkin neuloa. Ystäväni sanoi, että hänelle voit tehdä ihan mitä vaan, hän ottaa kaiken vastaan :-) Ystäväni arvostaa itse tehtyjä asioita. Annoin hänelle Rinsessa-kämmekkäät
Lankana kämmekkäissä Jussi tai Sukkis-lankaa. Vyöte ei ollut paikoillaan. Nyt on jäänyt punnitseminenkin kokonaan pois näistä neuletöistä.
Sain tehtyä vihdoin ja viimein mieheni pyytämät pitkävartiset huovutetut lapaset. Lankana lapasissa Novitan Huopanen. Lankaa meni kerä per lapanen.
Harmi, kun en muistanut ottaa kuvaa ennen huovutusta. Lapanen oli minun koko käsivarren kokoinen. Olkapään päälle meni lapasen suu. Lapsilla oli hauskaa kun lapanen oli niin iso. Mieheni toivoi lapasen olevan ranteen kohdalta hieman kapeampi. Tein lapasen vyötteessä olevan ohjeen mukaan miehen ja naisen kokoa yhdistellen, lisäksi pidensin varren pituutta. Ranteessa oleva leveys on naisen silmukkamäärillä. Lapanen onkin paremmin istuva kuin vertaa aiemmin tehtyjä lapasia. Teen kyllä jatkossakin ranteen hieman kapeammaksi vaikka olisi lyhytvartinenkin.