Iltapuhteita ja vähän enemmänkin

Tulevalle pienokaiselle, omalleni :), ei ollut vielä mitään valmiina. Ei kyllä ollut edes mitään suunniteltuna. Ja pitkään ajattelinkin, että no onhan noita tuolla kaapissa valmiina. No ei oikeasti ole, kaikki on laitettu kiertoon aikaa sitten. Enkä usko, että oisin voinut olla ihan huolettomasti synnytykseen asti, mikäli mitään en vauvalle olisi tehnyt.

Myssyhän on ihan perinteinen kypärämyssy, Novitan alpakkalangasta. Puikot oli 3mm bambut. Solmimisnauhat neljän silmukan i-cordina. Koko on varmaan n. 60cm, kuten ohjeessa olikin mainittu. En ole pipoa pessyt enkä kastellut vielä mitenkään. Ajattelin, että jos vauvaa alkaa kutittamaan alulakin kanssakin, niin sitten pitää tehdä jotain taikoja. Lankaa jäi kivasti ja pikku lapaset ilman peukaloa piti myös tehdä. Näitä ei koskaan ole liikaa, kuitenkin menevät ainakin joka toinen päivä hukkaan ja pakkastakin on vaikka muille jakaa. Mallia ei ollut, 3mm puikot, 32 silmukkaa, lanka Novitan alpakkaa. 20 kierrosta 1o, 1n joustinta. Sen jälkeen 20 kierrosta sileää, ja siihen päälle joka kierroksella kavennukset. Pitää kokeilla jos on hyvin käsissä pysyvä malli, niin sitten pitää tehdä kaverit. 

Vauvalle piti tehdä sitten peittokin. Tietenkin...(villapuku ois ehkä ollut järkevämpi, mutta ei sitä enää tässä vaiheessa odotusta järki oikein juokse). Malli Dropsin malli: BabyDrops 14-22, pitsikuviollinen huopa. Lankana minulla on tässä Dropsin Alpaca lanka, menekki ei ihan ollut tuota ohjeen mainitsemaa 250g, vaan viidennestä kerästä meni pikkuista vajaa puolet. Puikkokokona käytin 3,5mm pyöröjä, kun en omistanut 3mm pitkiä pyöröjä. Eka kerä riitti 15cm verran, hieman huoletti, että tulee melko lyhyt peitto, kun puikotkin tosiaan isommat kuin ohjeessa. Hyvin riitti sittenkin, kolmannen kerän loppuessa pituutta oli jo 53cm, että eri tavalla näköjään "syö" nuo mallit tuota lankaa. Väri langassa on tuollainen harmaa/siniseen vivahtava sekoitus, ihan kiva. Vaikka toisaalta valkoisesta olisi varmaan paremmin erottunut nuo pitsikuviot, niin sillä mentiin mitä kaapista löytyi.

Peiton koko on 60x82cm. Peitto tuntui tehdessä hassun pitkältä, verrattuna tuohon leveyteen, siksi jätin ne pari senttiä kutomatta. Eikä se kyllä haittaa, menee tuo vaunuihin peitoksi, tuulensuojaksi tai kaukaloon tai pinnasänkyyn niin on ainakin itse tehty ja kokokin on minusta aika soppeli noinkin. Päättelyreuna vain tuntuu rullaantuvan, tuossa kuvassa peitto onkin kiinnitetty muutamalla poikaneulalla meidän peittoon kiinni ja suihkutin vettä päälle, että saa kuivahtaa vähän enemmän muotoonsa. Langan vyötteessä kun kiellettiin melkein kaikenlainen toiminta, paitsi kutominen :) Ohjeen toteuttaminen on ollut kauan jo mielessä, mutta tietenkin se piti aloittaa näin myöhäisessä vaiheessa. Laskin, että minulla meni viisi intensiivistä päivää tämän tekemiseen, toki muut kototyöt piti suorittaa välillä, mutta aina tähän piti palata kun vain oli edes kymmenen minuuttia aikaa. Ne on ne joka toinen kierros nurjia silmukoita...niin hidasta minulle, niin hidasta. Virheitäkin tuli, mutta en antanut niiden häiritä, jos en niitä kerran tehdessä huomannut, niin en kyllä purakaan. Viisas ei virka ja muut ei huomaa, vai miten se meni?

Pitkästä aikaa :)

Pitkästä aikaa todellakin! Onkohan minun edellinen bloggaus jostain alkuvuodesta, kun ulkona oli pimeää kuin kellarissa ja pakkastakin niin ettei sormien päissä ollut koskaan tuntoa. No nyt on jotain vihdoin saatu aikaiseksi, ei paljoa, mutta jotain. Ennen sitä, kuva matkaltamme. Bongasin Kööpenhaminassa sen kuuluisan merenneidon patsaan viereltä puistonpenkistä virkatun koristeen! Iso kaupunki, jossa ei ollut tällaiselle "maalaiselle" mitään tuttua. Kovin ilahduttavaa kuitenkin, että joku oli jättänyt villaisen tervehdyksen noinkin vilkkaalle turistipaikalle. Kotoisaa. 

Nyt sitten siihen oikeaan tekemiseen. Hyvä ystäväni sai perillisen helmikuussa, ja jotain halusin kutoa/virkata/ommella, vaikka tiesin perillisen äidin ja isoäidinkin olevan käsityöihmisiä. Aikani selailtua nettisivustoja ja lehtiä, sattui käsiini Moda, jossa oli vauvan peitto virkattuna afrikkalaisen kukan ohjeella. Okei, perillinen on poika, ja poika ja kukat eivät olleet ensimmäinen mielleyhtymä mikä tuli mieleen. Aikani asiaa makusteltua, en voinut olla kokeilematta kukan mallia. Ja siihen jäin sitten koukkuun. Ennen kuin huomasin, olin virkannut suurin piirtein ensimmäiset jämäkerät, mitkä olen ikinä saanut aikaiseksi. Ei muuta kuin uusia kerän loppuja, yksittäisiä, muuten vaan osittain tuhoutuneita keräilemään kaapeista ja laatikoista. 

Kuten kuvakin kertoo, en uhrannut paljoa aikaa puolikkaille kukkasille, latelin vain kokonaisia yhteen ja siitähän se ajatus sitten lähti. No oikeastaan tässä ei ollut minkäänlaista järjenhiventä, jos ihan tarkkoja ollaan. Tuskassa vain mietin, millä värillä saisin nämä kaikki lopulta yhteen. Lopussa ei sitten ollutkaan muutakaan väriä, kuin kirkkaan vihreä Nallelanka, joten sillä siis yhteen  :)  

Peiton koko oli kutakuinkin sellainen kaukalopeitto/unirätti, 60x80cm. Lankana on käytetty ihan kaikkea mahdollista villaisesta mohairiin, Nallesta merinobabyyn. Väreistä, mitäpä niistä enää sanomaan, hehheh! Yritystä oli, mutta ihan kokeilun vuoksi piti laittaa välissä vähän kirkkauttakin väliin, siksi oranssi mukana. Mutta eikös se ole ajan henki, muuten voi olla yhtä massaa, mutta jokin piriste pitää olla? 

Paikallisen lankakaupan loppuunmyynnissäkin tuli tänään käytyä, mukaan tarttui Rowanin pitsilehti ja kuusi kerää Nepalia, mutta niistä joskus myöhemmin. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Kuulemisiin!

Hyvää alkanutta vuotta!

Tämän päivän velvollisuudet on jo hoidettu, joten nyt on äänestyksen jälkeisissä tunnelmissa oikein hyvä kertoilla mitä puikoilta on pudonnut edellisen blogauksen jälkeen. Välillä tuntuu, jotta ei mitään, mutta näköjään on sittenkin. 

Ensimmäisenä viime vuoden viimeinen työ, jouluna valmistuneet kirjoneulelapaset. Lankana on nallea ja woolia Novitalta, puikkona käytin 3mm bambupuikkoja. Koko on naisen käteen, eli minun siroon 8,5 käteen sopiva. Mutta ylläripylläri, en ole käyttänyt näitä kertaakaan itse! Unohdin lapaset vanhempieni luo ja nämä päätyivät siskoni käsiin. Ja nämä kuvat on tosiaan tänään otettu kännykällä, pienoista huopumista oli jo havaittavissa. Minun mielestä se ei ehkä kuitenkaan ole lapasissa niin vakavaa, kun niistä tulee vain tiiviimmät, mitä enemmän käyttää.

Malli oli kiva, peukalokin tehtiin kiilalla. Iso mutta! En osaa tehdä kirjoneuletta! Että minua välillä hermostutti. Toinen lapanen on hivenen isompi kuin toinen, ei kuitenkaan käyttöä haittaa. Ja sekin vain sen takia, kun yritin välttää langan kiristymisiä liiallisuuksiin asti. Ei se auta kuin harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Eiköhän sitä sitten parinkymmenen vuoden jälkeen osaa jo tehdä tasaista kirjoneuletta. 

Tykkään tehdä kirjoneuletta, pidän sen tuomasta haasteellisuudesta ja lämpöäkin se lisää. Lankaa ei välttämättä tarvitse ostaa uutta, olen käyttänyt sitä mitä kaapeista löytyy. Yleensä löytyy juuri kerä tai puolikas. Noihinkin lapasiin olisi ohjeen mukaan tullut aivan muita lankoja ja taisipa väritkin olla punaista lukuun ottamatta muuta, mutta minusta tuli ihan hyvät kontrastit noinkin. Malli on tosiaan Kotiliedestä, ennen joulua ilmestyneestä.

Seuraavaksi esittelyyn pääsee pienelle prinsessalle virkattu syntymäpäivälahja. Tässäkin on käytetty lankana kaapin jämiä. Keltainen lanka on Novitan woolia ja muut kolme väriä Novitan nallea. Koukku oli kokoa 3,5. Ja se katosikin kerran, eikä löytynyt kerta kaikkisesti mistään, sohva taisi syödä?! Jaksoin etsiä yhden hetken ja ostin samantien uuden, jotta olisin ehtinyt saada peiton valmiiksi ennen tytön syntymää.  

Eihän sitä käsityöläinen nyt niin helpolla pääse, että mitään ehtisi saada ennen syntymää valmiiksi. (Kun eihän sitä nyt lasta odoteta kuin yhdeksän kuukautta) Ennen luovutusta valvoin yöllä puoli neljään ja päättelin lankoja sekä kiinnittelin tähtiä sinisille alueille. Eli viikon verran intensiivistä ja vähemmän intensiivistä virkkaamista koti- ja työtöiden lisäksi, ja peitto oli valmis. Kokoa sillä on V:n pohjasta sakaran kärkeen n.78cm. Ei ihan perinteinen peiton malli, mutta tykkään ainakin itse ja sain kiitokset myös tytön äidiltä. 

Toivon jatkossakin pienelle prinsessalle onnellisia tähtiä, joiden alla suurimmatkin toiveet voivat vain toteutua!

Tässä lähikuvaa peiton pinnasta. Koukku olisi saanut olla suurempi, ehkä nelosella olisi tullut vähän kevyempää ja soljuvampaa neulosta. Minun mielestä tuli nyt aika tiivistä, kun on pelkkää pylvästä koko peitto. Pesussa se varmasti oikenee ja pehmenee. Itse en malttanut odottaa, että olisin pessyt ja kuivattanut, pingotin höyrysilitysraudalla. Ohjetta etsin useammasta paikasta, mutta suurin innoittaja tähän malliin ja pilvien ohjeen tarjosi Inner Child Crochet. Sen verran tiedän menekistä, jotta valkoista nallea oli täysi 100g kerä ja se meni pilviin ja reunukseen melkein kokonaan. Viimein purin viimeisen kierroksen, en päässyt lopulla langalla koko kierrosta. Muuten menekki on taas aivan arvoitus. Keskellä olevaa keltaista woolia oli kaksi kovia kärsinyttä (neljävuotiaan saksiharjoittelun uhrit) kerää, ja toisesta jääneet pätkät meni noihin pikku tähtiin. 

Parisuhteeni tarvitsi mielestäni kauluria, on tarvinnut jo parikin talvea. Kuinka ollakkaan, malli löytyi vasta nyt, valmistui parissa illassa. Jäin miettimään, että miksen aloittanut jo aika päiviä sitten. Esimerkiksi silloin kun ostin ensimmäiset langat kauluriin. Tähän valmiiseen työhön käytetty lanka on jotain Novitan halppisakryylia, ei nyt vain ole vyötettä tallessa. Jonnekin sain sen hukattua juuri ennen tätä päivitystä. Mallina toimii oma prinssini. Parisuhteen kaulan alue on huomattavasti paksumpi, mutta malli venyy kyllä hänellekin todella hyvin. Eikä purista! Tämähän oli siis ainoa vaatimus, muuten sain vapaat kädet, mutta kaulaa ei saa puristaa. 

Mallin löysin ihan googlettamalla kuvahaulla. Ihastuin ja päätin kokeilla kun löytyi lanka jo kaapista, puikot kokoa 5mm ja aikaa. Ohjeen tarjosi tähän malliin Koto. Aivan ihastuttava sivusto, jonne ehkä joutuu vielä eksymään uudestaan.

Napit on omista kätköistä. Ohjeessa neuvottiin lähettämään napinlävet 9 krs. välein (näin sen ainakin ymmärsin). Mielestäni ne tuli liian lähekkäin, tiheys ei ilmeisesti täsmännyt ollenkaan. Lopussa aloin tekemään pidempiä välejä, mutta en siltikään saanut nappeja riittämään kaikkiin kohtiin. Ylin nappi on siis reilusti erilainen. Onkohan nämä napit jostain sohvasta? Nyt tuli muuten mieleen, kovasti näyttää sellaisilta vanhan plyyssisohovan napeilta. Ja tuo väri...oikeasti todella paljon sinisempi. Mutta tää vuodenaika aiheuttaa lorvikataria minussa, herään vasta pimeällä eloon ja saan aikaiseksi jotain. Vitamiinit kehiin ja kevättä kohti!

Kesää odotellessa

Vauvan peitto

Ohje omasta päästä lappuja tikutellen

Lanka Anttilan Minni 162g

Puikko 3mm sukkikset

Koukku 3mm, palojen yhdestelyyn

Tein tämän peiton jo tammikuussa odottelemaan ystäväni tytön vauvan syntymää. Tulokkaan sukupuolesta ei ollut tietoa, joten valitsin sekavärit. Vauveli syntyi maaliskuussa ja hän on suloinen rinsessa-neiti. Peiton olen vienyt jo neidille aikaa sitte, mutta blogiin laittaminen on venynyt.

Pari Etiopia-neulettakin olen saanut tehtyä, mutta kuvat on jossain joten lisään ne joskus myöhemmin.

Näpertäjä

Vauvalle peitto ja myssy

Ystävän vauvalle valmistui viime viikonloppuna tällaiset. Peiton ohje on Novitan muksuekstrasta ja lankana Novitan samos, puikot kokoa 5. Langan menekki oli 4,5 kerää. Alkuun vierastin ohjetta, mutta kyllä se alkukankeuden jälkeen lähti sujumaan nopeampaa. Kolme nurin yhteen voi olla millä tahansa langalla minulle haastavaa, ainakin tuon kokoluokan puikoilla. Kokoa peitolla on n60x60 cm, minun löysällä käsialalla todennäköisesti venyy ja paukkuu pesun jälkeen.

Myssy on DropsDesign malli ja neulottu 2½ puikoilla Novitan nalle langasta. Ihana piskuinen työ peiton jälkeen. Ohje oli helppo seurata, tykkäsin kyllä. Taisi olla ensimmäinen työ, minkä sain tehtyä Dropsin ohjeella.

Joka tapauksessa, saaja taisi kuitenkin tykätä! Siksi todella olen tyytyväinen näihin.

Nykertäjä