Kun pakosta joutuu makaamaan, tulee tehtyäkin jotain =)

Murkkuikäinen halusi itselleen lapaset, joten puikot käteen ja suihkimaan =) Minulla oli ongelmia, että minkälaiset lapaset teen. Vaikka kuinka etsin niin mieluisia ei löytynyt. Yritin kirjoneulelapasia, mutta ei, minun järki ei riittänyt niihin... Nykertäjällä näin jonnin aikaa sitten puikoilla Ailin lapaset. Silloin ihastelin niitä ja ajattelin että minäkin haluaisin joskus tehdä nuin ihanat lapaset. Niimpä puikoille sujahti Ailit.

Nämä Ailit on itseasiassa toiset mitkä olen tehnyt. Ensimmäiset on menossa murkun hellulle lahjaksi. Niistä kuvia myöhemmin ettei väritykset paljastu ;)

Nämä lapaset on niiiin ihanat. Minä en ymmärrä miten Nykertäjä kerta toisensa jälkeen löytää näitä ihania ohjeita =) Minä etsin netistä vaikka ja mistä, niin yleensä en löydä mitään mikä tuntuis yhtään kiinnostavalta (vaikka oikeasti netti on täynnä kaikkea ihanaa =D )

No niin... ruokaa: otettiimpas mallia ruuasta jonka kuvaa jaettiin facebookissa =) Pakkohan se oli kokeilla kun oli niin hauskan näköistä. Facessa oli käytetty nakkeja, meillä lenkkiä. Tyären kanssa pisteltiin spagetit lenkin pätkiin ja...

...laitettiin kiehuvaan veteen niin kuin pastat normaalistikin. Vesi heitti kiehumasta joksikin aikaa, joten sapuska on vähän tylsän näköinen. Ihan niinku minä katselisin ja seuraisin veden kiehumista kuinka se on mahtavan näköistä =D No, joka tapauksessa nyt tuli seurattua moista tapahtumaa kun spagetit alkoi pehmenemään ja ruoka vajoamaan vedenpinnan alapuolelle. Ihan selvästi tylsä päivä oli takana, kun tällaisia ajattelee ja vielä julkaisee ;)

Tämän näköistä se oli sitten valmiina. Aika viston näköistä jos rehellisesti sanoo. Ihan niinku matoja tulis lenkistä ulos =D Hyvää perusruokaa =P

Kummilapseni tarvitsi villasukat, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ainoa ongelma oli, ettei lankaa meinannut olla tarpeeksi (minulla, what??). Laatikoiden perukoilta löytyi kerien jämiä joten ne sai kelvata. Lopputulos oli ihan soppeli nuorelle miehelle.

Ajankulua

Villasukkia on valmistunut puikoilta. Ensimmäiset ovat "Karkkisukat", joita olen tehnyt jo aiemmin tyärelle. Perussukka monivärisestä Fabelin langasta. Sukista tulee ihanan ohuet, mutta lämpimät. Meiltä löytyy kotoa villasukkia ja karkkisukkia =D Tietääpähän et mitä haetaan kun sukat on hukassa. 

Ai niin, ja minun tuuriahan on se, että langan kuvio/raidoitus huilaa eri suuntaan eri kerissä. Vaikka otankin langan kerän sisältä ja lankojen pitäisi olla samaa erää ja väriä, niin ei niin ei, kuvio ei näytä samalta.  En jaksanu enää ressata niinkuin aiemmin olen ressannut. Ihan hyvät niistä tulee vaikka kuviot eri suuntaan juokseekin ;)

Keristä jäi jämät, joten niistä tikuttelin ystävän lapselle sukat. Sukkien varsiin käytin lisäksi sinisävyistä Fabelia että varmasti lanka riittää.

Ajankulutöinä ja tarpeeseen meneviä pikkusukkia on tullut tehtyä useita, useita pareja. En ole vain saanut kuvattua niitä. Sukat menee lahjoituksena vastasyntyneille. Niitä on niin helppo ja nopea tehdä vaikka aamupalaverissa tai koulutuksissa =) Langat on kaikenmaailman kerien loppuja. Tässä taitaa olla Seiska veikkaa.

Neiti halusi itselleen tyköistuvat säärystimet ratsastukseen, hiihtoon, luisteluun ja muuten vaan =) Lankana Novitan Nalle marjaretki, Puolukka. Värit näkyy olevan alakuvassa ihan mitä sattuu. Yläkuvan väritys on lähempänä oikeaa.

Niistä tulikin....

...A-pi-na-orkesteri! Lapset on olleet vailla villasukkia jo monta talvea. Tai no eivät ihan vailla, mutta minä en ole saanut tehtyä vielä yksiäkään omille lapsilleni. Tälle talvelle meinasin tehdä edes ne yhdet ettei tarvitse vaivata isovanhempia jouluksi. Tokihan osa isompien sukista menisi ainakin tuolle meidän kuopukselle, mutta onhan se mukavampi saada uusiakin sukkia. Ja kun kerran ihastuttavan mallikerran takia ostin kaupasta pari viikkoa sitten Novitan kevät 2012 lehden, niin pitäähän sieltä nyt ainakin yksi ohje toteuttaa. 

Puikoille pääsi heti noiden aikaisemmin mainittujen vauvaneuleiden jälkeen nämä ihanat ja suloiset apinasukat!  Siis niin veikeä malli, että pitää melkein mittoa, että saisiko yhden mallikerran lisäämällä varren leveyden riittämään itsellekin. Esikoinen halusi alunperin nämä sukat itselleen, mutta jostain syystä mallikerta ei venynyt hänen melkein koon 38 jalkaan, niin tuli sitten tuollaiset viskarin n. koon 31 sukat. Tai voihan olla, että puikot paikoillaan laps ei uskaltanut venyttää kunnolla kantapään yli. 

Malli: Novita kevät 2012, malli 52

Lanka: Novita 7 veljestä (violetti) ja Katia Merino (valkoinen, vajavainen 50g kerä ja hyvin riitti)

Puikot: 3,5mm ja 4mm

Fiilis: Ihanat ihanat!

Lapsen fiilis: "joko sait kuvat, mulla palaa jalat!"

Sen verran piti poiketa ohjeesta, että kantapäähän en tehnyt kuviota, kun jännitin valkoisen langan riittävyyttä. Tein kantapäät ihan normaalilla vahvennetulla. Turhaan jännitin, oishan se ihan hyvin riittänyt. Lopussa piti tosin jännittää sitten violetin langan riittävyyttä. Mulla kun ei sitä puntaria ole ja tuosta kerästä oli aiemmin tehty koiralle manttelia, ja aikaisempi menekki oli hakusessa. Onneksi ohjeessa oli laitettu, että molempia värejä tarvii 50g, niin uskalsin sentään aloittaa. Toivottavasti nyt erottuvat päiväkodilla niistä kymmenistä villasukista, että eivät katoa ekan käytön jälkeen.

En ole tainnut aikaisemmin kertoakaan meille viime kevättalvella muuttaneesta kissasta? Tämän kisun nimi on MiuMiu, ihan itse kuulemma kertoi :). Välillä kisu seikkailee päiväkodissa, välillä se makailee vain sängyllä milloin tyynyn vieressä, milloin peiton mutkassa. Kisu on ollut tähän asti ihan yksinään perheen lemmikki, mutta hänestä on kyllä vaivihkaa muotoutumassa tallikissa meille kotiutuneiden keppihevosten kaveriksi. 

Malli: Moda 4/2011, mallinumero 47

Lanka: Novitan Samos (?), harmaa meleerattu, vanha erä, josta piti tulla pusero, mutta lapsi kasvoi suunnitellusta koosta jo aikaa sitten yli. Sekä Novitan Tennessee, pinkki ja sininen.

Puikot: muistaakseni 3,5mm ohjeen mukaisesti

Fiilis: Ihan mukava välipala, hellyttävä omastakin mielestä :)

Viileetä

Mutta vain ulkona. Tottumattomalla meni jo ihan oikein käden nimetön tunnottomaksi kaikkien näiden ihanan pienten palmikoiden vääntämisestä ja kääntämisestä. Pipon mallihan on jo useaan kertaan tässä blogissa nähty Novitan Muksuekstrasta (2008). Tällä kertaa tein sen Katian merinosta, kun ei muutakaan pienen vauvan päähän soveltuvaa kutittamatonta lankaa ollut valmiina korissa. Tupsu jäi tekemättä, merinolanka oli jotenkin niin painavaa jo tuollaisenaan, että tupsu olisi saattanut vetää pipon päästä. Vaikka langan suosituspuikkokoko on 4mm, niin käytin ohjeen mukaista 3,5mm bambupuikkoa. Hyvin huilasi ja tuli tiivistä. Ei kuitenkaan liian, kokeilin hienoisesti venyttää ja hyvin antoi vielä periksi. 

Ja kun kerrankin luin ohjetta oikein kunnolla, niin siinähän oli kivasti sukkaohjekin mukana. Sukat on siis samaa mallia, Novitan muksuekstrasta. Ihan vain Novitan 7 veljestä-langasta. Poikavauvalle meni, niin ajattelin, että metsänvihreä vai mikä liene olikaan langan väri, sopisi sukkien väriksi. Kun eihän kaiken tartte olla valkoista vauvallekaan, eihän? Puikot ohjeen mukaan eka 3,5mm, sitten joustimen jälkeen 4mm ja taas kantapäästä eteenpäin 3,5mm. En ollut ihan varma, että oisko siihen pitänyt vaihtaa kantapään jäljeen taas isommat puikot, mutta näillä mentiin ja pieni sukkapari tuli nopeaa valmiiksi. 

Ja eräs parin kuukauden takainen aloitus sai tänään päätöksensä. Jippiii! Lapsi olikin jo odottanut liiviänsä, mutta aina oli jotain muuta. Kuten yllä esitellyt pienet lahjat...Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja oikein tuntui itsestäkin melko pollealta kun sain viimein valmiiksi. Laps tykkää ja aikoi pitää niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkoilujuttuihin tätä olin itsekin ajatellut, kun ei tarvitse vielä toppatakkia eikä villatakkia, mutta jotain kuitenkin ennen kuin saa liikkumalla itsensä lämpimäksi. Seuraavassa rinsessasta kuvasarja, kuvia piti ottaa paljon ja monesta kuvakulmasta. 

Malli: Drops Design 22-17

Lanka: Drops Nepal, n. 160g. (Ohje neuvoi ostamaan 200g, mutta jos on jo valmiiksi muutama metri yli kolme kerää, niin ei kannate lisää lähteä hakemaan.)

Puikot: 5mm

Fiilis: No olipa lopulta melko nopea ja helppo, miksikähän piti jättää roikkumaan....

Tekemisen ilo alkaa löytymään!

Koko kesän olen miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ja lankojakin on omasta takaa eikä uusia kannattaisi ostaa. Ei niille ole säilytystilaa. Pitää siis alkaa tyhjentämään omaa varastoa. Kaikki ohjeet on olleet enemmän tai vähemmän tylsiä, liian helppoja, liian vaikeita yms yms. Aloitin siis lankavyyhtien purkamisesta keräksi. Löysin kauan kaapissa säilöttyä, Ilun lankakaupasta ostettua, ihanan keltaista silkkilankaa. 100% silkkiä. Pieni vyyhti, ei kait siinä voi kestää kovin kauan? 

                          

Ylemmässä kuvassa olen yksin kerinyt noin kolmisen tuntia, onnettoman pieni kerä hyppysissä. Lanka vähän väliä solmussa ja jalat ihan tulessa, kun pidin ensin jalkaterien päällä tuota vyyhtiä. Sitten vaihdoin polviin, eli siirsin lankavyyhdin polvieni kohdalle. Hidasta, oi niin hidasta. Vaikka vauhtia tuntui itsellä olevan, niin vyyhti ei vain tuntunut pienenevän. Ystävien ystävällisellä avustuksella sain vyyhdistä lopussa kerän, itselläni ei enää riittänyt huumori kerimiseen. 3000m silkkilankaa! Enää ei tarvitsisi kuin SEN ohjeen, jossa lanka saisi uuden elämän. Ei kerä kyllä mahdottoman suuri ole vieläkään, kämmenelle menee :) 

Siitä se ajatus sitten lähti. Tiesin erään miehen täyttävän pyöreitä nyt syyskuussa, hänelle villasukat siis lahjaksi. Talvikin tulossa. Näitä varten kyllä ostin ihan Novitan Seitsemän veljestä lankaa, uudessa Nostalgia värissä, harmaan mustaa. Ohje Novitan lehdestä. Olen aiemminkin tehnyt tällä ohjeella. Mielestäni tarpeeksi haasteellinen ja kuitenkin miehellekin sopiva, jos haluaa tehdä vähän pitempää vartta. Kuvassa näkyvä reppu on myös osa lahjaa, ihan tuollainen perusreppu, vähän sellainen isoisän savottarepun näköinen. Mutta ihka uusi. 

Sukat valmistuivat niin ajoissa, että ehdin aloittamaan  vielä lisätyön. Kämmekkäät Ullaneuleen konttineulekämmekkäät -ohjeella. Ensin etsin lankakaapista vain yhden epämääräisen kerän mustaa lankaa ja ei muuta kuin kutomaan. Mietin, että onpa vain pienet ollakseen miehen kädelle mitoitettu ohje. No seuraavan kämmekkään aloitettuani uudesta 7veljestä kerästä tajusin, että olin tainnut tehdä sen ensimmäisen joko Novitan woolista tai Nallesta. Ohjeesta poikkesin vain sen verran, että tein loppuun vielä kaksi kierrosta nurjaa. Ekassa vedoksessa päättelin kämmekkään kahden oikean kierroksen jälkeen ja päättelyreuna alkoi rullaantumaan kämmenen puolelta. Ja onhan se nyt symmetrinen aloituksen kanssa. Puikot siis 3mm. Ja menekki, vähän?

Toivottavasti ovat edes mieltä lämmittävät, huomenna sen tietää. Uskalsin jo nyt tehdä postauksen, kun luulen tietäväni, ettei tätä lahjan saajaa taida neuleaiheiset sivustot kiinnostaa :).

Uutta inspiraatiota odotellessa

Neiti tarvitsi luistimille ja kypärälle uuden isomman kassin. Monet käyttävät muovipusseja, mutta minusta ne on inhottavia repeytyessään. Niimpä kaivelin ompelutarvikekaappia josko jotain kangasta löytyis. No, löytyihan sieltä. Kangas on reilu kymmenen vuotta vanhaa =O Olen ostanut sen pojan suojahousuja varten. Housut on kyllä joskus aikoinaan tehty ja loppukangas säästetty mielellä: josko sitä joskus tarvis. No nyt tarvittiin =) 

Ensimmäisessä kuvassa kassi on vielä avonainen. Neiti tuumas et haluaa sittenkin  vetoketjullisen kassin kun kaikilla muillakin on. (Siis yhdellä kaverilla on =)) En alkanut ketjua ompelemaan vaan...

...kassi sai yläreunaan nyörikiristeisen jatkeen. Josta tuli kyllä hieman liian iso/pitkä/korkea. Koristeeksi piti laittaa neitin pyynnöstä oman nimen etukirjain. En ole aiemmin kiinnittänyt/ommellut kuvioita. Laiskuus iski heti alussa, siksakkia harvemmalle ja lopputulos on sen näköinenkin =D Pääasia että neiti on tykännyt kassista valtavasti!

Monta vuotta vanhaa on näihin lapasiinkin käytetty lanka. Novitan Jengaa on jäänyt pyörimään pari kerää nurkkiin. 5mm puikoilla tehty ja aikaa meni todella vähän. Lapaset on heti parin käytön jälkeen hieman nuhjuisen näköiset. Ei siis todellakaan ole lapasille tarkoitettu lanka, mutta minuahan se ei haittaa =)

Peukalon tein kiilana (vai miksi sitä nyt sanotaankaan). Laitoin peukalon ihan keskelle sivutaitosta, mikä ei ollut hyvä. Hyvää siinä on se, että ei tarvitse katsoa kumpi lapanen kuuluu kumpaan käteen. Huonoa on se, että kämmenen kärki kääntyy hieman vinoon suhteessa käteen. Peukalo olisi siis pitänyt sijoittaa edes yhden silmukan verran kämmenen puolelle. Värityksestä tykkään, pirteän keväinen.

Jouluksi tein kummipojalleni sukat. Tietenki ne oli PIENET. Onneksi huomasin sen ennen kuin laitoin pakettiin. En tosin kerennyt tehdä uusia tilalle... Sain vasta pääteltyä sukat ja tässä ne nyt sitten on. Seiskaveikkaa lankana. Ja tämäkin lanka on marinoitunut jonkin aikaa laatikossa =) Muuttuukohan ne jotenkin paremmiksi kun kaikki tahtoo jäädä hautumaan =D 

Pari tiskirättiä valmistui jostakin bambulangasta. Vyöte meni hukkaan, joten ei mitään käsitystä minkä lankaa tämä on. Sydänkuvioisen ohjeen nappasin täältä . Pienempi on ihan omasta päästä tikutellen.  Olen jo ehkä vuosi sitten tehnyt ensimmäisen rätin ja käyttöön otin sen vasta useita kuukausia myöhemmin... Halusin tehdä sen, kun buumi tuntui olevan yllä, mutta käyttöön en "uskaltanut" ottaa. Epäusko sen toimivuuteen ja hajuttomuuteen oli voimakas. Voi tyhmä minä! Nää rätit on oikeesti hyviä!

Miten te pesette tiskirättinne, kuinka kuumassa? Itse olen pessyt pyykkikoneessa 60 asteessa vaikka vyötteessä pesuohje 30 astetta. Olen kuullut, että jotkut keittävät astianpesukoneaineessa kattilassa, samalla kun keittävät kattilaa puhtaaksi. Eikö se aine syövytä/kuluta lankaa? Sehän on melko myrkkyä.

Oranssi valo valo, auringon valo valo...

Voi miten kaunis voikaan olla kurkun kukka! Mie oon niin ihastunut! Tänä aamuna huomasin, että kesäkuun alussa istuttamani taimet ovat alkaneet kasvaa ja kukkimaan. Mikä on enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Ensimmäistä kertaa kasvatan parvekkeellani kurkkua, tomaattia minulla oli viime vuonnakin hyvällä menestyksellä. Nyt vain lajike vaihtui runkotomaattiin, kun se viime vuonna oli pensastomaatti, ja taisipa kurkkukin olla avomaan mallia.

Ja kun minulle kerrottiin, että nämä pitää tukea langoilla, sain uuden käyttötarkoituksen pojan sormivirkkaamille nauhoille. Ja niillä kyllä tukisi vaikka kasvihuoneellisen taimia, sen verran paljon niitä nauhoja on, mutta nämä kaksi onnellista pääsi nyt tällä kertaa ulos. Vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta niistä voisi tehdä. Kuitenkin, palatakseni asiaan, taidankin alkaa tästä lähin kasvattamaan kurkkua ihan vain sen kukan takia, niin kauniin värinen se on!

Onhan täällä käsitöiden sarallakin jotain sentäs tapahtunut. Itselle valmistui villasukat Dropsin Karismasta. Varsi lyhyt, vain kymmenen kierrosta, ja kokoa naisten. Ja juurikin aivan parahiksi kun näin juhannuksena oli aikasta paljon vilpoisempaa kuin lomallani kesäkuun alussa.

Kokeilin jotain kuvion tapaista, kun jollainhan sitä aina pitää päätänsä vaivata. Olis ehkä kannattenu vaivata vähän enemmän, kun eihän tuo kuvio niin kauhiasti näy. Elikkäs kahden silmukan palmikko kiertää sukan ulkosyrjältä sisäsyrjälle päälipuolelta. Karisma lankana oli minulle uusi tuttavuus, ja aion kyllä jatkossakin käyttää. Kuitenkin aika ihanan pehmeää siitä loppujen lopuksi tulee, vaikka onkin 100% villaa. Ihana kiilto valmiissa työssä. Ja kuvissa saattaa näyttää aika pörröiseltä, mitä se ei ole. Ne on vaan koiran karvoja....

Lapselle tekaisin pipon. Ohkainen siitä piti tulla ja hätäpäissään ostin sitten Novitan tico ticoa. Oishan se väri voinut olla tietenkin kesäisempikin, mutta kun ei taas tullut ajateltua sen vertaa. Koko piti olla isommalle tytölle sopiva ja mallin piti olla Wurm -pipo. No ei ollut lomareissulla nettiä, tai silloin kun oli niin ei sitä ehtinyt selailemaan. Eikun vaan jotain silmukkamääriä aloitukseen ja jollain kierroksella vaihdetaan sitten nurjaan ja jollain oikeaan.

Enkä muistanut edes millainen aloitus oikeassa ohjeessa oli, joten 2o2n-resoria siihen. Lopetuskin oli vähän miten sattuu, sinne päin, kunhan kasassa pysyy. Mutta ei ole menoa haitannut. Yritin jossain vaiheessa alussa huijata, kun en nurjien kutomisesta kauhiasti piittaa, kääntää työn niin, että kudon aina vain oikeaa. Joo, ei ollut hyvä idea. Kääntymiskohdassa on kauhiat reiät vaikka kuinka kiristin. Oikein niin, että bambupuikot vääntyi ja kääntyi äärimmilleen. Ja silti ne reiät jäi. Purkaminen ei ole mun juttu, niin kuin jo tiedetään, joten sinne jäivät, reiät. Eikä sekään haittaa, noin tummassa ja kuitenkin värikkäässä langassa ei pari pikku juttua näy. Itte tiiän ja jos tarpeeksi odottaa, niin enköhän mie ne joskus unohda.

Kaiken kaikkiaan hiljaa hyvä tulee ja pikku hiljaa todellakin on tullut taas vaikka millaisia ideoita, kun vain olisi aikaa toteuttaa niitä. Mietinkin, että alkaisinko kirjaamaan niitä ideoita tänne vai tekisinkö ihan perinteisen leikekirjan, jotta muistaisin kaiken sen minkä haluaisin joskus vielä omin kätösin tehdä. Laitanpas senkin tuonne pääkoppaan muhimaan, hyvänä päivänä sen saattaisi vaikka toteuttaakin jossain muodossa kuitenkin. Onneksi kesän vuorokaudet tuntuvat loppumattomilta, ainakin niinä päivinä kun aurinko paistaa eikä yöllä pysty nukkumaan valoisien kesäöiden takia. :)

Kevättä rinnassa pitkän pakkasjakson jälkeen

Talven aikana on tullut neulottua yhtä jos toista. Joululahjaneulomukset jäi kuvaamatta ja loput jotka on kuvattu ei vain ole tullut blogattua. Mutta tässäpäs olis nyt muutamat varpaiden lämmittimet. Olen jo iät ja ajat sitten tulostanut Annikaisen tossujen ohjeen, mutta niitä ei vain ole tullut tehtyä. Tyttö bongasi ohjeen olohuoneen pöydän hyllyltä ja toi ohjeen minulle ja sanoi: Minä haluan nämä. Ei muuta kuin puikot suhisemaan :-)

Tutkailin ohjetta ja mietin, että mikähän lanka olis hyvä, siis omasta lankavarastosta. En alkaisi ostamaan tätä varten lankoja. Äkkäsin sitten Seiska veikan raitalankoja. Kahta eri sävyä yhteen ja kokeilemaan miltä näyttää. Aika hauska yhdistelmä. En sihdannut lankoja millään lailla yhteen tai alkamaan toisessa tossussa samasta kohdasta. Silmukkamäärät on suurinpiirtein ohjeen mukaan, mutta joitakin kohtia tein omasta päästä saadakseni tossun tytön jalkaan sopivaksi. Tossut oli todella nopeat tehdä. Kiitos ihanasta ohjeesta! Täältä siis ohje: AnniKainen´s Slippers . En kyllä hoksinut edes katsoa olisiko tätä tossun ohjetta ollut sumeksi. Tyttö on tykännyt tossuista.

Villasukat, taas tytölle, Fabelista. Olen niin tykästynyt kyseiseen lankaan. Värit ja kuviot on kauniit. Nämä sukat näyttääkin ihan talvisukilta. Tyttö tykkää pitää legginssejä jalassa, joten sukat sopii oikein hyvin niiden kanssa. Ei tarvi tällätä, että minkä väriset vaatteet pitää olla kun sukat on värikkäät. Neiti kun on toisina päivinä niin muotitietoinen, niin muotitietoinen...

Kun aloin tekemään näitä sukkia olisin halunnut sukista samanlaiset, mutta en löytänyt samanlaista langankohtaa vaikka purkasin kerää ihan tuskassa. Luovutus ja eiku neulomaan "eripari" sukkia. Tein kahta sukkaa yhtäaikaa. Kun olin tehnyt sukkia muistaakseni melkein varren verran, aloin katsomaan niitä hieman tarkemmin. Kuviot kulkevat eri suuntiin!! Luulis voivan luottaa siihen, kun otat kummatkin langat samasta erästä ja väristä, että lankojen kuviot menee samaan suuntaan... No, eihän se lopunperin ole vakavaa. Teenhän yleensä muutenkin sukkia joissa en laita raitoja/kuvioita tasan.

Tein näistä sukista hieman suuremmat kuin aiemmat "karkkisukat", jotka tein meidän neidille. Sukkaa (vartta) soviteltiin, että tulee sopivan korkuinen. Neuloin onnellisena ihania sukkia ja olin päässyt langan aiheuttamasta harmistuksestakin, kun jalkaterän kohdalla toisessa kerässä oli solmu, voi #*¤%*. Nyt harmitti ihan jo niin että tuli ärräpäitä. Ei muuta ku päättelylangan verran langasta taakse ja neulominen jatkuu. Kun neuloin jonkin matkaa, huomasin että jatkettu lanka olikin toisen suuntainen, eli kuvio ei täsmännyt. Vo #*¤%* EI VOI OLLA TOTTA!! Tutkin kerää ja totesin ettei toisesta suunnasta löydy kuvion verran enää lankaa, joten jatkoin sukan loppuun. Toisesta sukasta näkee heti että siinä on "virhe". En halunnut teidän näkevän sitä, joten kuvat otettu niin että se on toisen sukan alla piilossa. Sen verran se minua harmittaa.

Ai niin, ja kun tutkailin, että mihin annan palautetta, niin netissä sanotaan, että ota yhteyttä liikkeeseen mistä ostit langan. No, se siitä sitten. Ei ole mitään hyötyä. Sukan kärjen olen tehnyt Sukkasillaan-kirjasta. Kärki on nimeltään spiraalikavennus. Kirjassa kerrottin, että tätä kavennusta tapaa lähinnä museosukissa. Sukka istuu hyvin jalassa. Toki siihen vaikuttaa minkä mallinen jalka on. Mutta siltikin, valituksesta huolimatta, pidän näistä sukista!

Nämä sukat tein ystäväni pyynnöstä hänen puolisolle. Otin lankavarastostani kahde eri kerän loppua Seiska veikkaa. Koska alussa jo näin, että langat eivät ole samaa sävyä aloin neulomaan niin että joka toinen kierros oli toisella langalla. Sukkaan tuli kiva raidoitus, aluksi. Huomasin kun olin tehnyt sukkia jonkin aikaa että toisessa langassa olikin värin vaihtoa.

Ei kun soittamaan ystävälle, että mitäs tehdään koska tiesin, että sukista ei tule saman näköiset ja niistä voi tulla rumatkin. Ystävä sanoi ettei se haittaa. Tein sitten sukat ja minun mielestä ne on aika erikoisen näköinen paritsa. Toisessa sukassa ns. raidat pääsääntöisesti varressa ja toisessa jalkaterässä.

Ystäväni oli sukkiin oikein tyytyväinen. Eikä ne hänen mielestään olleet mitenkään erikoiset. Puoliskokin kiitteli saamistaan sukista :-)

Lankaostoksia ja neulottua

Kävin viime keväänä Turussa ja sieltä tarttui mukaan pari kerää Fabelia, kun sitä ei täällä meidän paikkakunnalla myydä. Paikallisista kaupoista on löytynyt: vihreää Pirkka-lankaa, sinistä Red Heart Denver-lankaa, tummanvihreää lankaa(josta en nyt osaa sanoa mitä se on. Kerät on jossain tuolla toisten lankojen joukossa...) ja ruskean sävyinen Katia-lanka. Miksi ihmeessä ihmisen pitää ostaa aina lisää lankaa, kun entisistäkään ei ole "päässyt eroon"... Niitä on vaan pakko saada :-D Olis kyllä kiva joskus tehdä lista mitä lankoja on ja kuinka paljon. Niitä tuppaa löytymään aina millon mistäkin: mullako on tämmöstäki...? Heh :-)

Fabelista tuli ihanat Karamellisukat, niin kuin meillä niitä nyt kutsutaan. Kerrankin sihtasin raidoituksen kohdalleen. Yleensä teen sukat ja lapaset suoraan kerältä tulevalta langalta sen tarkemmin katsomatta värin vaihtoa.

Kärkikavennuksen ohjeen otin kirjasta Sukkasillaan. Kärkikavennus on nimeltään Tähtikavennus. Valitettavasti kavennuksen kuviosta ei saa selvää kun on väriä vaihtava lanka. Istuu hyvin neidin jalassa.


Neiti on tykännyt sukista, koska nämä ovat ensimmäiset ohuet villasukat. Näitä voi pitää ns. pitosukkina. Ja luistimiin ja monoihin menee helpommin.

Puikkokoko oli 2,5mm. Langan menekistä en osaa sanoa muuta kuin reilusti vajaa kerä per sukka. Yritän muistaa punnita sukat jossain vaiheessa.

Uusi lankatuttavuus minulle: Pirkanmaan Kotityön Pirkkalanka. Ostaessani lankaa tiesin tekeväni huivin, mutta ohjeesta ei ollut silloin vielä hajuakaan. Ihastuin langan kauniin vihreän sävyyn. Valitettavasti kuvat ei näytä ihan oikein. Keskimmäinen kuva voisi olla lähimmäs sävyä.

Netistä löytyi ihana ohje Citron shawl . Värikin sattui sattumalta melkein sama, joten näin "valmiina" oman työni. Paitsi, että neulomisjälkeni ei ole yhtä tasaista ja lisäykset ilman reikiä on vaikea toteutus minulle, vaikka kuinka ohjeesta teenkin.

Lankaa meni huiviin 100gr. Puikkokoosta ei muistikuvaa, koska huivin olen tehnyt jo viime kesänä. Lanka on minulle liian kutiavaa, mutta ajattelin kärsiä sen hetken kun huivia käytän. Eihän tätä nyt voi jättää vain kaappiin lojumaan. Eihän?