sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pipo 100% tekokuidusta

Piti tulla pipo ihan itselle. Kerrankin. Sellainen ajaton, aina toimiva kauniin valkoinen palmikkopipo. Ei tullut itselle. Taaskaan. Ohje on Novitan numerosta talvi 2007, naisen palmikkoasusteet Novitan Isoveli langalle. Ihana ihana! Ei kun puikoille, ja testiin pääsi vieläpä ihan uusi lankatuttavuus Novitan Katri. 100% akryylia/ 100g/ 160m/ kerä. Ihan vain hinnan takia. Ja kun sattui olemaan vieläpä valkoista tarjolla niin ei muuta kuin kokeiluun. Ohjeessa suositeltiin nro 5 puikkoja ja langan suosituspuikko oli nro 6, joten sehän on siis mulle nro 4. Just.

No ei ollut ihan niinkään. Kaikki meni tosi hienosti resorin kohdalla. Ensimmäinen palmikon kierto oli jo hieman epäilyttävän tiukka. Pitäähän tässä nyt kokeilla josko se on vain puikkojen takia noin tiukka. Ei ollut. Kyllä se ihan oikeesti on aika tiukka. Tiukka minun päähän, mutta kun nyt kerran on jo 20cm pipoa valmis, niin en kyllä pura. Kyllä se venyy...

Pipoa tuli kaikki 28cm. Tiivistäkin tiiviimpi. Menee kyllä minun isoon päähän, mutta lapsella näyttää paremmalta, sellaiselta kuin sen kuuluu näyttääkin. Mitä tästä opin. No sen, että josko sitten seuraavalla kerralla oikeasti vaihdan viimeistään siihen palmikko-osuuteen sen isomman puikon. Jos muistan. Jos en muista, niin varmana lapselle menee sekin pipo. Kaiken kaikkiaan lankaa meni runsas kerällinen, viimeiset neljä kierrosta ja tupsu uudesta kerästä. Eli varmaan jos olisin tehnyt sellaisen tyköistuvan pipon niin siihen olisi riittänyt yksikin kerä. Summa summarum, lapsi oli onnellinen. Se on tärkeintä.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kevättä rinnassa pitkän pakkasjakson jälkeen

Talven aikana on tullut neulottua yhtä jos toista. Joululahjaneulomukset jäi kuvaamatta ja loput jotka on kuvattu ei vain ole tullut blogattua. Mutta tässäpäs olis nyt muutamat varpaiden lämmittimet. Olen jo iät ja ajat sitten tulostanut Annikaisen tossujen ohjeen, mutta niitä ei vain ole tullut tehtyä. Tyttö bongasi ohjeen olohuoneen pöydän hyllyltä ja toi ohjeen minulle ja sanoi: Minä haluan nämä. Ei muuta kuin puikot suhisemaan :-)


Tutkailin ohjetta ja mietin, että mikähän lanka olis hyvä, siis omasta lankavarastosta. En alkaisi ostamaan tätä varten lankoja. Äkkäsin sitten Seiska veikan raitalankoja. Kahta eri sävyä yhteen ja kokeilemaan miltä näyttää. Aika hauska yhdistelmä. En sihdannut lankoja millään lailla yhteen tai alkamaan toisessa tossussa samasta kohdasta. Silmukkamäärät on suurinpiirtein ohjeen mukaan, mutta joitakin kohtia tein omasta päästä saadakseni tossun tytön jalkaan sopivaksi. Tossut oli todella nopeat tehdä. Kiitos ihanasta ohjeesta! Täältä siis ohje: AnniKainen´s Slippers . En kyllä hoksinut edes katsoa olisiko tätä tossun ohjetta ollut sumeksi. Tyttö on tykännyt tossuista.


Villasukat, taas tytölle, Fabelista. Olen niin tykästynyt kyseiseen lankaan. Värit ja kuviot on kauniit. Nämä sukat näyttääkin ihan talvisukilta. Tyttö tykkää pitää legginssejä jalassa, joten sukat sopii oikein hyvin niiden kanssa. Ei tarvi tällätä, että minkä väriset vaatteet pitää olla kun sukat on värikkäät. Neiti kun on toisina päivinä niin muotitietoinen, niin muotitietoinen...



Kun aloin tekemään näitä sukkia olisin halunnut sukista samanlaiset, mutta en löytänyt samanlaista langankohtaa vaikka purkasin kerää ihan tuskassa. Luovutus ja eiku neulomaan "eripari" sukkia. Tein kahta sukkaa yhtäaikaa. Kun olin tehnyt sukkia muistaakseni melkein varren verran, aloin katsomaan niitä hieman tarkemmin. Kuviot kulkevat eri suuntiin!! Luulis voivan luottaa siihen, kun otat kummatkin langat samasta erästä ja väristä, että lankojen kuviot menee samaan suuntaan... No, eihän se lopunperin ole vakavaa. Teenhän yleensä muutenkin sukkia joissa en laita raitoja/kuvioita tasan.


Tein näistä sukista hieman suuremmat kuin aiemmat "karkkisukat", jotka tein meidän neidille. Sukkaa (vartta) soviteltiin, että tulee sopivan korkuinen. Neuloin onnellisena ihania sukkia ja olin päässyt langan aiheuttamasta harmistuksestakin, kun jalkaterän kohdalla toisessa kerässä oli solmu, voi #*¤%*. Nyt harmitti ihan jo niin että tuli ärräpäitä. Ei muuta ku päättelylangan verran langasta taakse ja neulominen jatkuu. Kun neuloin jonkin matkaa, huomasin että jatkettu lanka olikin toisen suuntainen, eli kuvio ei täsmännyt. Vo #*¤%* EI VOI OLLA TOTTA!! Tutkin kerää ja totesin ettei toisesta suunnasta löydy kuvion verran enää lankaa, joten jatkoin sukan loppuun. Toisesta sukasta näkee heti että siinä on "virhe". En halunnut teidän näkevän sitä, joten kuvat otettu niin että se on toisen sukan alla piilossa. Sen verran se minua harmittaa.

Ai niin, ja kun tutkailin, että mihin annan palautetta, niin netissä sanotaan, että ota yhteyttä liikkeeseen mistä ostit langan. No, se siitä sitten. Ei ole mitään hyötyä. Sukan kärjen olen tehnyt Sukkasillaan-kirjasta. Kärki on nimeltään spiraalikavennus. Kirjassa kerrottin, että tätä kavennusta tapaa lähinnä museosukissa. Sukka istuu hyvin jalassa. Toki siihen vaikuttaa minkä mallinen jalka on. Mutta siltikin, valituksesta huolimatta, pidän näistä sukista!

Nämä sukat tein ystäväni pyynnöstä hänen puolisolle. Otin lankavarastostani kahde eri kerän loppua Seiska veikkaa. Koska alussa jo näin, että langat eivät ole samaa sävyä aloin neulomaan niin että joka toinen kierros oli toisella langalla. Sukkaan tuli kiva raidoitus, aluksi. Huomasin kun olin tehnyt sukkia jonkin aikaa että toisessa langassa olikin värin vaihtoa.


Ei kun soittamaan ystävälle, että mitäs tehdään koska tiesin, että sukista ei tule saman näköiset ja niistä voi tulla rumatkin. Ystävä sanoi ettei se haittaa. Tein sitten sukat ja minun mielestä ne on aika erikoisen näköinen paritsa. Toisessa sukassa ns. raidat pääsääntöisesti varressa ja toisessa jalkaterässä.



Ystäväni oli sukkiin oikein tyytyväinen. Eikä ne hänen mielestään olleet mitenkään erikoiset. Puoliskokin kiitteli saamistaan sukista :-)