sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Oranssi valo valo, auringon valo valo...


Voi miten kaunis voikaan olla kurkun kukka! Mie oon niin ihastunut! Tänä aamuna huomasin, että kesäkuun alussa istuttamani taimet ovat alkaneet kasvaa ja kukkimaan. Mikä on enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Ensimmäistä kertaa kasvatan parvekkeellani kurkkua, tomaattia minulla oli viime vuonnakin hyvällä menestyksellä. Nyt vain lajike vaihtui runkotomaattiin, kun se viime vuonna oli pensastomaatti, ja taisipa kurkkukin olla avomaan mallia.
Ja kun minulle kerrottiin, että nämä pitää tukea langoilla, sain uuden käyttötarkoituksen pojan sormivirkkaamille nauhoille. Ja niillä kyllä tukisi vaikka kasvihuoneellisen taimia, sen verran paljon niitä nauhoja on, mutta nämä kaksi onnellista pääsi nyt tällä kertaa ulos. Vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta niistä voisi tehdä. Kuitenkin, palatakseni asiaan, taidankin alkaa tästä lähin kasvattamaan kurkkua ihan vain sen kukan takia, niin kauniin värinen se on!
Onhan täällä käsitöiden sarallakin jotain sentäs tapahtunut. Itselle valmistui villasukat Dropsin Karismasta. Varsi lyhyt, vain kymmenen kierrosta, ja kokoa naisten. Ja juurikin aivan parahiksi kun näin juhannuksena oli aikasta paljon vilpoisempaa kuin lomallani kesäkuun alussa.

Kokeilin jotain kuvion tapaista, kun jollainhan sitä aina pitää päätänsä vaivata. Olis ehkä kannattenu vaivata vähän enemmän, kun eihän tuo kuvio niin kauhiasti näy. Elikkäs kahden silmukan palmikko kiertää sukan ulkosyrjältä sisäsyrjälle päälipuolelta. Karisma lankana oli minulle uusi tuttavuus, ja aion kyllä jatkossakin käyttää. Kuitenkin aika ihanan pehmeää siitä loppujen lopuksi tulee, vaikka onkin 100% villaa. Ihana kiilto valmiissa työssä. Ja kuvissa saattaa näyttää aika pörröiseltä, mitä se ei ole. Ne on vaan koiran karvoja....
Lapselle tekaisin pipon. Ohkainen siitä piti tulla ja hätäpäissään ostin sitten Novitan tico ticoa. Oishan se väri voinut olla tietenkin kesäisempikin, mutta kun ei taas tullut ajateltua sen vertaa. Koko piti olla isommalle tytölle sopiva ja mallin piti olla Wurm -pipo. No ei ollut lomareissulla nettiä, tai silloin kun oli niin ei sitä ehtinyt selailemaan. Eikun vaan jotain silmukkamääriä aloitukseen ja jollain kierroksella vaihdetaan sitten nurjaan ja jollain oikeaan.
Enkä muistanut edes millainen aloitus oikeassa ohjeessa oli, joten 2o2n-resoria siihen. Lopetuskin oli vähän miten sattuu, sinne päin, kunhan kasassa pysyy. Mutta ei ole menoa haitannut. Yritin jossain vaiheessa alussa huijata, kun en nurjien kutomisesta kauhiasti piittaa, kääntää työn niin, että kudon aina vain oikeaa. Joo, ei ollut hyvä idea. Kääntymiskohdassa on kauhiat reiät vaikka kuinka kiristin. Oikein niin, että bambupuikot vääntyi ja kääntyi äärimmilleen. Ja silti ne reiät jäi. Purkaminen ei ole mun juttu, niin kuin jo tiedetään, joten sinne jäivät, reiät. Eikä sekään haittaa, noin tummassa ja kuitenkin värikkäässä langassa ei pari pikku juttua näy. Itte tiiän ja jos tarpeeksi odottaa, niin enköhän mie ne joskus unohda.

Kaiken kaikkiaan hiljaa hyvä tulee ja pikku hiljaa todellakin on tullut taas vaikka millaisia ideoita, kun vain olisi aikaa toteuttaa niitä. Mietinkin, että alkaisinko kirjaamaan niitä ideoita tänne vai tekisinkö ihan perinteisen leikekirjan, jotta muistaisin kaiken sen minkä haluaisin joskus vielä omin kätösin tehdä. Laitanpas senkin tuonne pääkoppaan muhimaan, hyvänä päivänä sen saattaisi vaikka toteuttaakin jossain muodossa kuitenkin. Onneksi kesän vuorokaudet tuntuvat loppumattomilta, ainakin niinä päivinä kun aurinko paistaa eikä yöllä pysty nukkumaan valoisien kesäöiden takia. :)

Ei kommentteja: