Matkojen päähän

Näin sitä sitten on mennyt aika niin tiukille, että jo ennen laskettua aikaa suunnitellut tuotokset ovat jääneet tekemättä. Pikapikaa, kuultuani Postin mahdollisesta lakosta, sain vihdoin jo kastetulle poikavauvalle lahjan lähetettyä. Nyt kun tuli viesti, että paketti on perillä, tohdin laittaa kuvat tänne. Osa omatekemää ja osa ihan kaupasta. Minulla on ollut tapana laittaa vastasyntyneiden kotiin apteekin tarvikkeista koottu "survivalpack", mutta jotenkin en uskaltanut, jos se paketti kuitenkin olisi päässyt kylmettymään jossain välissä.

Paketin mukana lähti siis palmikkopipo, kokoa 60/70. Ohje oli Novitan muksuekstrassa 2008, malli 28. Ohjeen mukaan pipo oli tehty seiskaveikasta, mutta kaapista löytyi vielä muutama Novita luxus wind kerä, joten siitähän se pipo oli tehtävä. Minun löysällä käsialalla se on sama kuin olisi tehnyt seiskaveikasta. Numeron 3,5 puikoilla tikutin ja lankaa jäi vielä reilusti halkaisijaltaan n.5 cm tupsuun. Ja muuta siitä ei enää tulekaan. Ja ihaninta oli saada kuva valmiista piposta pienen pojan päässä, hampaattoman hymyn kera.

Paketti kaipasi vielä jotain muuta. Siispä tossut pyykkikonehuovutuksella. Käytin näihin lankana uutta ruskeaa Novitan huopasta, olikhan Piki tai Kili nimi, ja Nalle-langalla on varret tehty. Vaikka kahteen kertaan käytin koneessa, en saanut tossuista mielestäni tarpeeksi pieniä. Mutta ehkäpä ne on sopivat kahden villasukan kanssa. :) Tykkäsin tuosta ruskeasta kovasti, mielestäni vauvoillekaan ei ole pakko tehdä aina vaalean sävyisiä, vaan saa olla myös ihan reilusti väriä. Kuvissa se tosin ei näy, koska kamera ilmeisesti otti valotuksen valkoisen pipon mukaan, tai jotain. Vielä on hakusessa tuo kuvaus osasto.

Pakettiin pääsi myös kalsarit ja nepparillinen body ja kaikki tämä oli piilotettu Tildan ihanaan baby boxiin. Jotta boxi ei olisi kolhiintunut reissussa, se käärittiin vielä paikalliseen viikkojulkaisuun, jossa kirkollisissa ilmoituksissa oli myös lahjan saajan nimi.

Mie sitten tykkään taas pitkästä aikaa neuloa ja tehdä kaikenlaista piperrystä, kun vain olisi enemmän aikaa. Nytkin polttelee kutimet tuossa vieressä, mutta jos kuitenkin tämän illan antaisin sormien vähän levätä. Sen verran on tullut tikutettua, että on oikean käden etusormeen alkanut rakkoa pukkaamaan. Ehkä se käsiala ei sittenkään ole niin löysä?