torstai 6. syyskuuta 2012

Tekemisen ilo alkaa löytymään!


Koko kesän olen miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ja lankojakin on omasta takaa eikä uusia kannattaisi ostaa. Ei niille ole säilytystilaa. Pitää siis alkaa tyhjentämään omaa varastoa. Kaikki ohjeet on olleet enemmän tai vähemmän tylsiä, liian helppoja, liian vaikeita yms yms. Aloitin siis lankavyyhtien purkamisesta keräksi. Löysin kauan kaapissa säilöttyä, Ilun lankakaupasta ostettua, ihanan keltaista silkkilankaa. 100% silkkiä. Pieni vyyhti, ei kait siinä voi kestää kovin kauan? 

                          

Ylemmässä kuvassa olen yksin kerinyt noin kolmisen tuntia, onnettoman pieni kerä hyppysissä. Lanka vähän väliä solmussa ja jalat ihan tulessa, kun pidin ensin jalkaterien päällä tuota vyyhtiä. Sitten vaihdoin polviin, eli siirsin lankavyyhdin polvieni kohdalle. Hidasta, oi niin hidasta. Vaikka vauhtia tuntui itsellä olevan, niin vyyhti ei vain tuntunut pienenevän. Ystävien ystävällisellä avustuksella sain vyyhdistä lopussa kerän, itselläni ei enää riittänyt huumori kerimiseen. 3000m silkkilankaa! Enää ei tarvitsisi kuin SEN ohjeen, jossa lanka saisi uuden elämän. Ei kerä kyllä mahdottoman suuri ole vieläkään, kämmenelle menee :) 


Siitä se ajatus sitten lähti. Tiesin erään miehen täyttävän pyöreitä nyt syyskuussa, hänelle villasukat siis lahjaksi. Talvikin tulossa. Näitä varten kyllä ostin ihan Novitan Seitsemän veljestä lankaa, uudessa Nostalgia värissä, harmaan mustaa. Ohje Novitan lehdestä. Olen aiemminkin tehnyt tällä ohjeella. Mielestäni tarpeeksi haasteellinen ja kuitenkin miehellekin sopiva, jos haluaa tehdä vähän pitempää vartta. Kuvassa näkyvä reppu on myös osa lahjaa, ihan tuollainen perusreppu, vähän sellainen isoisän savottarepun näköinen. Mutta ihka uusi. 


Sukat valmistuivat niin ajoissa, että ehdin aloittamaan  vielä lisätyön. Kämmekkäät Ullaneuleen konttineulekämmekkäät -ohjeella. Ensin etsin lankakaapista vain yhden epämääräisen kerän mustaa lankaa ja ei muuta kuin kutomaan. Mietin, että onpa vain pienet ollakseen miehen kädelle mitoitettu ohje. No seuraavan kämmekkään aloitettuani uudesta 7veljestä kerästä tajusin, että olin tainnut tehdä sen ensimmäisen joko Novitan woolista tai Nallesta. Ohjeesta poikkesin vain sen verran, että tein loppuun vielä kaksi kierrosta nurjaa. Ekassa vedoksessa päättelin kämmekkään kahden oikean kierroksen jälkeen ja päättelyreuna alkoi rullaantumaan kämmenen puolelta. Ja onhan se nyt symmetrinen aloituksen kanssa. Puikot siis 3mm. Ja menekki, vähän?


Toivottavasti ovat edes mieltä lämmittävät, huomenna sen tietää. Uskalsin jo nyt tehdä postauksen, kun luulen tietäväni, ettei tätä lahjan saajaa taida neuleaiheiset sivustot kiinnostaa :).

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Pitkästä aikaa :)

Pitkästä aikaa todellakin! Onkohan minun edellinen bloggaus jostain alkuvuodesta, kun ulkona oli pimeää kuin kellarissa ja pakkastakin niin ettei sormien päissä ollut koskaan tuntoa. No nyt on jotain vihdoin saatu aikaiseksi, ei paljoa, mutta jotain. Ennen sitä, kuva matkaltamme. Bongasin Kööpenhaminassa sen kuuluisan merenneidon patsaan viereltä puistonpenkistä virkatun koristeen! Iso kaupunki, jossa ei ollut tällaiselle "maalaiselle" mitään tuttua. Kovin ilahduttavaa kuitenkin, että joku oli jättänyt villaisen tervehdyksen noinkin vilkkaalle turistipaikalle. Kotoisaa. 
Nyt sitten siihen oikeaan tekemiseen. Hyvä ystäväni sai perillisen helmikuussa, ja jotain halusin kutoa/virkata/ommella, vaikka tiesin perillisen äidin ja isoäidinkin olevan käsityöihmisiä. Aikani selailtua nettisivustoja ja lehtiä, sattui käsiini Moda, jossa oli vauvan peitto virkattuna afrikkalaisen kukan ohjeella. Okei, perillinen on poika, ja poika ja kukat eivät olleet ensimmäinen mielleyhtymä mikä tuli mieleen. Aikani asiaa makusteltua, en voinut olla kokeilematta kukan mallia. Ja siihen jäin sitten koukkuun. Ennen kuin huomasin, olin virkannut suurin piirtein ensimmäiset jämäkerät, mitkä olen ikinä saanut aikaiseksi. Ei muuta kuin uusia kerän loppuja, yksittäisiä, muuten vaan osittain tuhoutuneita keräilemään kaapeista ja laatikoista. 
Kuten kuvakin kertoo, en uhrannut paljoa aikaa puolikkaille kukkasille, latelin vain kokonaisia yhteen ja siitähän se ajatus sitten lähti. No oikeastaan tässä ei ollut minkäänlaista järjenhiventä, jos ihan tarkkoja ollaan. Tuskassa vain mietin, millä värillä saisin nämä kaikki lopulta yhteen. Lopussa ei sitten ollutkaan muutakaan väriä, kuin kirkkaan vihreä Nallelanka, joten sillä siis yhteen  :)  
Peiton koko oli kutakuinkin sellainen kaukalopeitto/unirätti, 60x80cm. Lankana on käytetty ihan kaikkea mahdollista villaisesta mohairiin, Nallesta merinobabyyn. Väreistä, mitäpä niistä enää sanomaan, hehheh! Yritystä oli, mutta ihan kokeilun vuoksi piti laittaa välissä vähän kirkkauttakin väliin, siksi oranssi mukana. Mutta eikös se ole ajan henki, muuten voi olla yhtä massaa, mutta jokin piriste pitää olla? 
Paikallisen lankakaupan loppuunmyynnissäkin tuli tänään käytyä, mukaan tarttui Rowanin pitsilehti ja kuusi kerää Nepalia, mutta niistä joskus myöhemmin. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Kuulemisiin!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

Tämän päivän auringonpaiste antoi ihanasti voimaa =) En kuitenkaan jaksanut lähteä ulos koko päivänä, kun olo on niin kurja kauheasta flunssasta. Olen kuiten kutonut yhden sukkaparin tänään. Katsotaan kauanko menee, että saan pääteltyä ne =D
Alla oleva kuva on Ystäväni rotasta. Nämä liikkujat on omallalaillaan suloisia. Varsinkin jos sattuu tilannekuva kohilleen, niin kuin tässä. Nam, spagettia =)
Olen ommellut Ystäväni rotille muutamat riipparit ja taskuriipparit, joista ei ole kuvia. Triplariipparin "ohjeen" olen katsonut netistä. Eli kuvahakuun rat hammock ja kovasti tutkailua ja ei kun menoks. Tästä tuli oikein suosittu riippari poikarotille. Pitää tehdä pesuvara ja tyttörotille omat myös. Yritän saada laitettua kuvia aiemmista riippareista ja taskuista. Käytössä olevat taskut on kyllä nakerrettu aika hyvin =D Toki uusiakin pitäisi ehkä tehdä.
Olen jo ajat sitten tehnyt itselleni Puro Batik-langasta itselleni pipon. Kuvion ohje on muistaakseni napattu dropsin jostakin ohjeesta. En vain löytänyt sitä tähän hätään. Pipo on tehty 3 mm puikoilla ja silmukoita on 110. Resoriosassa hieman vähemmän. Olen tykännyt tästä piposta, koska se ei kutita yhtään. Lankakin on pysynyt tosi hyvänä kovasta käytöstä huolimatta. Kuva on otettu käytetystä piposta.
Pipolle tein kaveriksi Baktuksen. Huiviin meni yksi kerä lankaa. Ehkä hieman naftiksi jäi koon puolesta. Eipähän jää painamaan takin alla mistään. Käytössä varmaan venyy pituutta.
Ja nyt rankkaa miettimistä, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi =)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Uutta inspiraatiota odotellessa

Neiti tarvitsi luistimille ja kypärälle uuden isomman kassin. Monet käyttävät muovipusseja, mutta minusta ne on inhottavia repeytyessään. Niimpä kaivelin ompelutarvikekaappia josko jotain kangasta löytyis. No, löytyihan sieltä. Kangas on reilu kymmenen vuotta vanhaa =O Olen ostanut sen pojan suojahousuja varten. Housut on kyllä joskus aikoinaan tehty ja loppukangas säästetty mielellä: josko sitä joskus tarvis. No nyt tarvittiin =) 

Ensimmäisessä kuvassa kassi on vielä avonainen. Neiti tuumas et haluaa sittenkin  vetoketjullisen kassin kun kaikilla muillakin on. (Siis yhdellä kaverilla on =)) En alkanut ketjua ompelemaan vaan...
...kassi sai yläreunaan nyörikiristeisen jatkeen. Josta tuli kyllä hieman liian iso/pitkä/korkea. Koristeeksi piti laittaa neitin pyynnöstä oman nimen etukirjain. En ole aiemmin kiinnittänyt/ommellut kuvioita. Laiskuus iski heti alussa, siksakkia harvemmalle ja lopputulos on sen näköinenkin =D Pääasia että neiti on tykännyt kassista valtavasti!
Monta vuotta vanhaa on näihin lapasiinkin käytetty lanka. Novitan Jengaa on jäänyt pyörimään pari kerää nurkkiin. 5mm puikoilla tehty ja aikaa meni todella vähän. Lapaset on heti parin käytön jälkeen hieman nuhjuisen näköiset. Ei siis todellakaan ole lapasille tarkoitettu lanka, mutta minuahan se ei haittaa =)
Peukalon tein kiilana (vai miksi sitä nyt sanotaankaan). Laitoin peukalon ihan keskelle sivutaitosta, mikä ei ollut hyvä. Hyvää siinä on se, että ei tarvitse katsoa kumpi lapanen kuuluu kumpaan käteen. Huonoa on se, että kämmenen kärki kääntyy hieman vinoon suhteessa käteen. Peukalo olisi siis pitänyt sijoittaa edes yhden silmukan verran kämmenen puolelle. Värityksestä tykkään, pirteän keväinen.
Jouluksi tein kummipojalleni sukat. Tietenki ne oli PIENET. Onneksi huomasin sen ennen kuin laitoin pakettiin. En tosin kerennyt tehdä uusia tilalle... Sain vasta pääteltyä sukat ja tässä ne nyt sitten on. Seiskaveikkaa lankana. Ja tämäkin lanka on marinoitunut jonkin aikaa laatikossa =) Muuttuukohan ne jotenkin paremmiksi kun kaikki tahtoo jäädä hautumaan =D 

Pari tiskirättiä valmistui jostakin bambulangasta. Vyöte meni hukkaan, joten ei mitään käsitystä minkä lankaa tämä on. Sydänkuvioisen ohjeen nappasin täältä . Pienempi on ihan omasta päästä tikutellen.  Olen jo ehkä vuosi sitten tehnyt ensimmäisen rätin ja käyttöön otin sen vasta useita kuukausia myöhemmin... Halusin tehdä sen, kun buumi tuntui olevan yllä, mutta käyttöön en "uskaltanut" ottaa. Epäusko sen toimivuuteen ja hajuttomuuteen oli voimakas. Voi tyhmä minä! Nää rätit on oikeesti hyviä!
Miten te pesette tiskirättinne, kuinka kuumassa? Itse olen pessyt pyykkikoneessa 60 asteessa vaikka vyötteessä pesuohje 30 astetta. Olen kuullut, että jotkut keittävät astianpesukoneaineessa kattilassa, samalla kun keittävät kattilaa puhtaaksi. Eikö se aine syövytä/kuluta lankaa? Sehän on melko myrkkyä.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kesää odotellessa =)

Näin pakkaskeleillä on ihana katsella kesän kuvia ja miettiä mitä kaikkea ihanaa kesällä onkaan. Ah sitä tunnetta, kun saa tuoda pihalta kukkia maljakkoon. Minun sydämeni lähellä on erilaiset liljat <3 Täytyy varmaan hipsiä huomenna kauppaan ostamaan tulppaaneja tai ruusuja! 
Nuorempana ihmettelin äitini intoa ostaa kukkivia leikkokukkia. Olin sitä mieltä, että se on silkkaa rahan haaskausta. Nyt ymmärrän kuinka hyvän mielen siitä saa kun on kukkivia kukkia kotona. 

Toinen kuva on Turkin matkalta. Haikeana muistelen sitä lämpöä, itseasiassa kuumuutta. Silloin oli yli 40 astetta päivisin lämmintä. Tämä kuva on otettu aamupalan aikaan. Joka päivä vaihtui erilaiset ruokaveistokset. Voi vain ihmetellä kuinka taitava käsistään on se ihminen joka näitä tekee! Käsityötä tämäkin =)



Hyvää kevään odotusta kaikille blogimme lukijoille! Olisi kiva jos jättäisit tervehdyksen vierailustasi =)

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Servettitekniikkakokeilua ja lahjontaa

Tein/kuvitin ystävälleni joululahjaksi tuikkujen säilytyrasian ja tulitikkuaskin servettikuvilla. Rasia on puinen ja aski on normaali kuvittamaton pitkien tikkujen aski. (Oli muuten kallis tuo aski, jos vertaa kuvitettujen hintaan) Maalasin molemmat rasiat antiikinvalkoisella akryylimaalilla ja sitten kiinnitin servetit jollain servetin liimaukseen tarkoitetulla liimalla. Päälilakkaukset on tehty parkettilakalla muutamaan kertaan.  
Serkkutyttöni sai tammikuun puolessa välissä pienen prinsessan, joten pieni paketti piti laittaa postiin. Parit vaatekerrat ja vauvahierontakirja on ihan kaupan tavaraa. Pipo ja lapaset on omaa käsialaa.
Pipo on jo blogissamme aiemmin näkyneiden pipojen kanssa samalla ohjeella tehty/Novitan muksuekstra 2008. Lapasiin käytin samaa palmikkokaavaa. Lankana näissä on Novitan Wool. Pipon tein ohjeen mukaan muutoin, mutta silmukkamäärä on isommasta piposta, koska Wool on ohuempaa kuin ohjeessa käytetty lanka. Tupsusta näytti tulevan aivan valtava. Parturoin sitä pariin otteeseen pienemmäksi =)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Hyvää alkanutta vuotta!

Tämän päivän velvollisuudet on jo hoidettu, joten nyt on äänestyksen jälkeisissä tunnelmissa oikein hyvä kertoilla mitä puikoilta on pudonnut edellisen blogauksen jälkeen. Välillä tuntuu, jotta ei mitään, mutta näköjään on sittenkin. 

Ensimmäisenä viime vuoden viimeinen työ, jouluna valmistuneet kirjoneulelapaset. Lankana on nallea ja woolia Novitalta, puikkona käytin 3mm bambupuikkoja. Koko on naisen käteen, eli minun siroon 8,5 käteen sopiva. Mutta ylläripylläri, en ole käyttänyt näitä kertaakaan itse! Unohdin lapaset vanhempieni luo ja nämä päätyivät siskoni käsiin. Ja nämä kuvat on tosiaan tänään otettu kännykällä, pienoista huopumista oli jo havaittavissa. Minun mielestä se ei ehkä kuitenkaan ole lapasissa niin vakavaa, kun niistä tulee vain tiiviimmät, mitä enemmän käyttää.
Malli oli kiva, peukalokin tehtiin kiilalla. Iso mutta! En osaa tehdä kirjoneuletta! Että minua välillä hermostutti. Toinen lapanen on hivenen isompi kuin toinen, ei kuitenkaan käyttöä haittaa. Ja sekin vain sen takia, kun yritin välttää langan kiristymisiä liiallisuuksiin asti. Ei se auta kuin harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Eiköhän sitä sitten parinkymmenen vuoden jälkeen osaa jo tehdä tasaista kirjoneuletta. 

Tykkään tehdä kirjoneuletta, pidän sen tuomasta haasteellisuudesta ja lämpöäkin se lisää. Lankaa ei välttämättä tarvitse ostaa uutta, olen käyttänyt sitä mitä kaapeista löytyy. Yleensä löytyy juuri kerä tai puolikas. Noihinkin lapasiin olisi ohjeen mukaan tullut aivan muita lankoja ja taisipa väritkin olla punaista lukuun ottamatta muuta, mutta minusta tuli ihan hyvät kontrastit noinkin. Malli on tosiaan Kotiliedestä, ennen joulua ilmestyneestä.

Seuraavaksi esittelyyn pääsee pienelle prinsessalle virkattu syntymäpäivälahja. Tässäkin on käytetty lankana kaapin jämiä. Keltainen lanka on Novitan woolia ja muut kolme väriä Novitan nallea. Koukku oli kokoa 3,5. Ja se katosikin kerran, eikä löytynyt kerta kaikkisesti mistään, sohva taisi syödä?! Jaksoin etsiä yhden hetken ja ostin samantien uuden, jotta olisin ehtinyt saada peiton valmiiksi ennen tytön syntymää.  

Eihän sitä käsityöläinen nyt niin helpolla pääse, että mitään ehtisi saada ennen syntymää valmiiksi. (Kun eihän sitä nyt lasta odoteta kuin yhdeksän kuukautta) Ennen luovutusta valvoin yöllä puoli neljään ja päättelin lankoja sekä kiinnittelin tähtiä sinisille alueille. Eli viikon verran intensiivistä ja vähemmän intensiivistä virkkaamista koti- ja työtöiden lisäksi, ja peitto oli valmis. Kokoa sillä on V:n pohjasta sakaran kärkeen n.78cm. Ei ihan perinteinen peiton malli, mutta tykkään ainakin itse ja sain kiitokset myös tytön äidiltä. 
Toivon jatkossakin pienelle prinsessalle onnellisia tähtiä, joiden alla suurimmatkin toiveet voivat vain toteutua!
Tässä lähikuvaa peiton pinnasta. Koukku olisi saanut olla suurempi, ehkä nelosella olisi tullut vähän kevyempää ja soljuvampaa neulosta. Minun mielestä tuli nyt aika tiivistä, kun on pelkkää pylvästä koko peitto. Pesussa se varmasti oikenee ja pehmenee. Itse en malttanut odottaa, että olisin pessyt ja kuivattanut, pingotin höyrysilitysraudalla. Ohjetta etsin useammasta paikasta, mutta suurin innoittaja tähän malliin ja pilvien ohjeen tarjosi Inner Child Crochet. Sen verran tiedän menekistä, jotta valkoista nallea oli täysi 100g kerä ja se meni pilviin ja reunukseen melkein kokonaan. Viimein purin viimeisen kierroksen, en päässyt lopulla langalla koko kierrosta. Muuten menekki on taas aivan arvoitus. Keskellä olevaa keltaista woolia oli kaksi kovia kärsinyttä (neljävuotiaan saksiharjoittelun uhrit) kerää, ja toisesta jääneet pätkät meni noihin pikku tähtiin. 

Parisuhteeni tarvitsi mielestäni kauluria, on tarvinnut jo parikin talvea. Kuinka ollakkaan, malli löytyi vasta nyt, valmistui parissa illassa. Jäin miettimään, että miksen aloittanut jo aika päiviä sitten. Esimerkiksi silloin kun ostin ensimmäiset langat kauluriin. Tähän valmiiseen työhön käytetty lanka on jotain Novitan halppisakryylia, ei nyt vain ole vyötettä tallessa. Jonnekin sain sen hukattua juuri ennen tätä päivitystä. Mallina toimii oma prinssini. Parisuhteen kaulan alue on huomattavasti paksumpi, mutta malli venyy kyllä hänellekin todella hyvin. Eikä purista! Tämähän oli siis ainoa vaatimus, muuten sain vapaat kädet, mutta kaulaa ei saa puristaa. 
Mallin löysin ihan googlettamalla kuvahaulla. Ihastuin ja päätin kokeilla kun löytyi lanka jo kaapista, puikot kokoa 5mm ja aikaa. Ohjeen tarjosi tähän malliin Koto. Aivan ihastuttava sivusto, jonne ehkä joutuu vielä eksymään uudestaan.
Napit on omista kätköistä. Ohjeessa neuvottiin lähettämään napinlävet 9 krs. välein (näin sen ainakin ymmärsin). Mielestäni ne tuli liian lähekkäin, tiheys ei ilmeisesti täsmännyt ollenkaan. Lopussa aloin tekemään pidempiä välejä, mutta en siltikään saanut nappeja riittämään kaikkiin kohtiin. Ylin nappi on siis reilusti erilainen. Onkohan nämä napit jostain sohvasta? Nyt tuli muuten mieleen, kovasti näyttää sellaisilta vanhan plyyssisohovan napeilta. Ja tuo väri...oikeasti todella paljon sinisempi. Mutta tää vuodenaika aiheuttaa lorvikataria minussa, herään vasta pimeällä eloon ja saan aikaiseksi jotain. Vitamiinit kehiin ja kevättä kohti!