tiistai 18. tammikuuta 2011

Koiralle kerros villaa

Vihdoinkin! valmistui tämä koiran nuttu. Oli siinä työ, mutta sinnillä vein loppuun asti, enkä aloittanut tällä kertaa yhtään uutta työtä kesken tämän. Kovasti teki mieleni, kirjolapasia suunnittelin ja muutamaa muutakin pientä ja nopeeta. Mutta sinni ei antanut periksi :) ja olen tyytyväinen ettei antanut.


Ystäväni tilasi omalle koiralleen lämpimämmän nutun, joka olisi vähän väljempi kuin aiemmin käytössä ollut, ja toi minulle langatkin. Lankana Novitan Seitsemän veljestä, puikot 3,5mm ja 4mm. Ja malli löytyi Dropsin sivuilta. Olin oikein tyytyväinen ohjeeseen, sitä oli helppo seurata ja mallikuviot oli ymmärrettäviä. Tämä ei suinkaan ollut minulle itsestäänselvyys, joskus olen sieltä tulostanut ohjeita, joista en ymmärrä yhtään mitään.



Kaikista haastavinta minulle oli nuo palmikot, joita tuntui riittävän. Loppujen lopuksi malli jäi hyvin päähän, ja erityisesti tykkäsin tuosta keskellä selkää kulkevasta isommasta kuviosta. Ja tajusin, että tämä taisi olla isoin palmikkokuvioinen työ, minkä olen tehnyt tähän mennessä. Kokona oli tässä muuten se M-koko, joka oli suunniteltu cockerspanielille. Noh, lyhensin poikakoiran ollessa kyseessä mahan alustaa. Aloitin kavennuksen aikaisemmin kuin ohjeessa, ja sitten en epähuomiossa muistanut vastaavasti pidentää selkäpuolelta. Ei kuulemman haitannut, ja mikä parasta, meni tarpeeseen kun ehti vielä näille lumille ja pakkasille.



Mallina toimi nutun saaja, Barney, joka oli kuvattavana melko uusi tuttavuus. En sitten osannut ollenkaan asentaa kameraa noin vilkas liikkeiselle koiralle, mutta eikhän näistä kuvista jonkinlaisen kuvan saa miten se nuttu istui päälle. Seuraavia pakkasia odotellessa, näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Valo valaisee meidät

Mutta vain hetkeksi. Nautin. Tunnen eläväni.









lauantai 13. marraskuuta 2010

Tulevia suunnitelmia, hajatelmia

Kävin keväällä, alkukesällä työreissulla Turussa. Kiersin muutaman lankakaupan ja käteen tarttui, totta kai, useampi kerä/vyyhti lankaa. En itse asiassa edes muista mitä kaikkia lankoja tuli hamstrattua. No höh...
Tässä kuitenki yksi Turun tuliaisista. Ihastuin alla olevaan Kashmir lankaan sen kauniin värin vuoksi. Väri vähän vääristyy näissä kuvissa. Sain KAVE-ohjeen langan oston yhteydessä. KAVE on kauluri by Taija Elo.



Tarkoitus olisi aloittaa neulominen näin alkutalven kunniaksi. Langan ohuus vain hirvittää. Olen sen verran kärsimätön, että haluaisin kaiken valmistuvan "heti eikä kohta". Siksi tämä lanka on varmaan jäänytkin pyörimään nurkkiin (kaikkien muiden lankojen seuraksi).



Santorini-huivi tuli solmuiltua jo viime keväänä. Kuvat löytyi yllättäin ihan väärästä kansiosta... Santorini on helppo lanka harjoitella salomoninsolmuja.



Ostin Novitan Pitsikukka-kehikon viime talvena tai keväänä. Harjoittelin kukan tekoa Santorinilla, mikä oli ihan helppo lanka tähänkin kokeiluun. Tein parit rintakorut, jotka veimme ip-kerhon tädeille kevätkauden päätteeksi. Nyt syksyllä tein heijastinnauhasta rintakorun. Sitä ei ihan helposti huomaakaan heijastimeksi :-) Nauhasta saan kiittää Nykertäjää! Kuvaa en ole ottanut heijastinkukasta.



Puikoilla pyörii tällä hetkellä sellaisia juttuja, joita voi paljastaa vasta 24.joulukuuta jälkeen. Nyt lähden saunaan ja pikkuhiljaa valmistautumaan huomiseen Isänpäivään.
Toivotan kaikille Isille ihanaa huomista Isänpäivää!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Kylmille jaloille

Nämä sukat on tullut neulottua jo viime keväänä, mutta tämä bloggaaminen on jäänyt hieman odottamaan. Sukat on neulottu Raggegarn-langasta, menekki 100g. Neuloin sukat kärjestä aloittaen ihan kokeilemalla silmukkamääriä. Suht helposti sain soppelit tulemaan. Ihme kyllä :-O Lanka on hieman karkeahkon tuntuinen, mutta mies ei siitä onneksi välitä. Langassa on huonoa se, että se täytyy nyrkkipyykätä. Halpommallakin kun pääsis. Minun oli pakko saada kyseistä lankaa sen värin vuoksi.






Sain tänään laitettua pingottumaan yhden tekemäni huivin. Toivottavasti saan sen joskus laitettua tänne. Tässä kun tarkemmin miettii, niin aika paljon olis juttuja mitä vois blogata. Hmm, Revontuli-huivi, parit villasukat, ompelut, tuunaukset, kortteja. Minusta vain tuntuu etten kehtaa laittaa pelkkiä kuvia ilman tekstiä. Ja laiska olen kirjottamaan. Eli tässä syy miksi tuotokset ei tänne ilmesty.

Nyt alan nauttimaan hiljaisesta illasta glögin, briejuuston ja suolakeksien kera. Nam :-P

Matkojen päähän

Näin sitä sitten on mennyt aika niin tiukille, että jo ennen laskettua aikaa suunnitellut tuotokset ovat jääneet tekemättä. Pikapikaa, kuultuani Postin mahdollisesta lakosta, sain vihdoin jo kastetulle poikavauvalle lahjan lähetettyä. Nyt kun tuli viesti, että paketti on perillä, tohdin laittaa kuvat tänne. Osa omatekemää ja osa ihan kaupasta. Minulla on ollut tapana laittaa vastasyntyneiden kotiin apteekin tarvikkeista koottu "survivalpack", mutta jotenkin en uskaltanut, jos se paketti kuitenkin olisi päässyt kylmettymään jossain välissä.

Paketin mukana lähti siis palmikkopipo, kokoa 60/70. Ohje oli Novitan muksuekstrassa 2008, malli 28. Ohjeen mukaan pipo oli tehty seiskaveikasta, mutta kaapista löytyi vielä muutama Novita luxus wind kerä, joten siitähän se pipo oli tehtävä. Minun löysällä käsialalla se on sama kuin olisi tehnyt seiskaveikasta. Numeron 3,5 puikoilla tikutin ja lankaa jäi vielä reilusti halkaisijaltaan n.5 cm tupsuun. Ja muuta siitä ei enää tulekaan. Ja ihaninta oli saada kuva valmiista piposta pienen pojan päässä, hampaattoman hymyn kera.

Paketti kaipasi vielä jotain muuta. Siispä tossut pyykkikonehuovutuksella. Käytin näihin lankana uutta ruskeaa Novitan huopasta, olikhan Piki tai Kili nimi, ja Nalle-langalla on varret tehty. Vaikka kahteen kertaan käytin koneessa, en saanut tossuista mielestäni tarpeeksi pieniä. Mutta ehkäpä ne on sopivat kahden villasukan kanssa. :) Tykkäsin tuosta ruskeasta kovasti, mielestäni vauvoillekaan ei ole pakko tehdä aina vaalean sävyisiä, vaan saa olla myös ihan reilusti väriä. Kuvissa se tosin ei näy, koska kamera ilmeisesti otti valotuksen valkoisen pipon mukaan, tai jotain. Vielä on hakusessa tuo kuvaus osasto.

Pakettiin pääsi myös kalsarit ja nepparillinen body ja kaikki tämä oli piilotettu Tildan ihanaan baby boxiin. Jotta boxi ei olisi kolhiintunut reissussa, se käärittiin vielä paikalliseen viikkojulkaisuun, jossa kirkollisissa ilmoituksissa oli myös lahjan saajan nimi.

Mie sitten tykkään taas pitkästä aikaa neuloa ja tehdä kaikenlaista piperrystä, kun vain olisi enemmän aikaa. Nytkin polttelee kutimet tuossa vieressä, mutta jos kuitenkin tämän illan antaisin sormien vähän levätä. Sen verran on tullut tikutettua, että on oikean käden etusormeen alkanut rakkoa pukkaamaan. Ehkä se käsiala ei sittenkään ole niin löysä?

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tervetuloa talvi!

Niin kuin joka vuosi, talvi "muka" yllättää ja kaikki villaiset asusteet ovat joko kadonneet tai ihan Out-of-date. Lankavarastossa on sitten tietenkin ei-ollenkaan-mun-värisiä villalankoja ja uusia pittää saada, vaikka ei tarvitsisi. Kun näin paikallisessa kaupassa tämän Novitan Jambo-langan, tiesin samantien millaiseksi kaulaliinaksi sen täytyy muodostua. Spud&Chloë olivat suunnitelleet aivan ihanan Braided-kaulaliinan. Ja tämä lanka oli paksuudeltaan vastaava ohjeessa suositellun kanssa, ja kerrankin tykkäsin työstää noinkin paksua lankaa ilman ärräpäitä. Olen kokenut paksut langat hankaliksi, eivät luista kunnolla puikoilla tai kiristäminen on vaativaa möykkyjen takia. Tämän kyseisen langan kohdalla ei käynyt niin, ainoat miinukset olivat kummassakin lankakerässä melkein heti ensimetreille olleet solmut.

Tein kaulaliinasta ohjeessa suositellun mittaisen ja se olikin juuri passeli. Menee kerran kaulan ympärille ja saa vielä edestä solmuun jos tarvii. Tai no, minä olen pujottanut letin välistä, ei tule niin paksua möykkyä kaulalle. Langan riittävyydestä sen verran, että 10 puikoilla ensimmäinen kerä riitti neljännen palmikon ensimmäiseen lettiin asti. Langan väri on varmaankin enemmän ylemmän kuvan luokkaa, anteeksi huonolaatuiset kuvat. Ulkona tulee välillä milloin mitäkin, räntää, vettä, lunta ja puukkoja, olen pakotettu kuvaamaan sisällä. (Ja tämän sanottuani huomenna varmaan -10 pakkasta ja aurinko paistaa täydeltä terältä.) Kaiken kaikkiaan tykkään isosti!

Askartelu, ei ole niinkään minun juttuni. Näpertäjä on enemmänkin askarrellut muiden käsitöiden ohella, mutta aina se välillä minuunkin iskee. Siis se askartelukärpänen. Kun tajusin, että ulko-ovi kaipaa kranssia, tuli suorastaan pakottava tarve kipaista paikalliseen Sinooperiin. Olin kyllä yrittänyt kaupoissa vähän jo vilkuilla valmiita ovikoristeita, mutta mikään niistä ei halunnut hypätä juuri minun oveeni. Ja ah! mitä ihanuuksia siellä Sinooperissa olikaan. Piti oikein miettimällä miettiä, että mitähän siihen kranssiin tarvitsee, ettei tullut ostettua koko kauppaa tyhjäksi. Kaikkea olisi haluttanut, on ne niin suloisia. Kiiltokuvia, helmiä, koristeita, tarroja, nauhoja ja varsinkin kimalletta....

Ja loppujen lopuksi koko kranssin suunnittelu lähti liikkeelle noista beigen värisistä höyhenistä. Tai höyhenpussissa oli kolmea eri sävyä, beige oli myyntinimike. Mielestäni värit olivat vihreä, hailakka vaaleanpunainen ja kermanvalkoinen. Ja kun Tilda -osastolta löytyi vielä nuo linnut, olin täysin myyty. Ruusut ovat oman kaapin sisältöä, ne on joskus kuusi vuotta sitten hankittu ristiäisiin pöytäkoristeiksi, ja kerran ovat lakkiaisissakin olleet, mutta muuten ihan käyttämättömiä ovat. Ei mennyt sekään ostos siis hukkaan.

Uusi tuttavuus minulle on Näpertäjältä saatu kuumaliimapistooli. Miten kätevää! Hieman lähti mopo käsistä, noita höyheniä piti tulla vain tuonne ylös pikku nippu, ja niin ne vain levisivät koko kranssia ympäröimään. Toisaalta, noista tarvikkeista tulee vielä yksi samanlainen kranssi jos tarve vaatii. Höyheniä meni puoli pussillista, lintuja oli neljä paketissa ja kukkia minulla oli yhteensä kuusi. Ehkäpä pukinkonttiin? Miksiköhän meidän ulko-ovi näyttää muuten aivan kierolta?

Kranssikuvat otettu tänä aamuna ilman salamaa, näin mahtavan valoisaa(valotonta) meillä tällä hetkellä on. Tosin räntä näytti muuttuvan taas lumeksi, ehkä se siitä vielä valostuu! Mutta eniten pidänkin pimeistä illoista, kynttilät palamassa ja kutimet sylissä. Mitä autuutta.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Ihanuuksia!

On tullut tehtyä taas lankaostoksia, ja ensimmäisiä kertoja taitaa olla, että olen ostanut jotain muutakin kuin Novitaa. Ja niin niin Ihania värejä, tuntuvat pehmeiltä, ja tulee tunne, että on kerrankin saanut jotain luksusta elämään. En ole vielä raaskinut aloittaa langoista mitään, olen vain yksikseni hipelöinyt niitä ja haaveillut minun taidoille liian vaikeista pitsitöistä...

Punainen lankavyyhti on Virosta ostettua villaa, 193g, vasemmalla näkyvä Katia Taiga, 100g, on paikallisesta Ottobrestä tehty löytö. Todennäköisimmin näistä tulee sukkaa ja pipoa ja lapasta. Toisaalta punaisesta villasta tehty huivi olisi aivan ihana talvella, lämmittäisi mieltäkin samalla.
Keltainen vyyhti on Ilun kaupasta tilattua 100% silkkiä. Väri on niin raikas! Oikeestaan sen takia tilasinkin langan, kesällä kun tilaa, niin kirkkaatkin värit pääsevät listalle. Tavoitemekkoni (se, mihin joskus toivon mahtuvani) on myöskin keltainen, joten huiviahan tuosta suunnittelen sille pariksi. Keriminen rullalle on tosin jäänyt, n. 3000m kuulosti parisuhteen korvaan pelkältä jännetupin tulehdukselta. Eikhän se tässä joku ilta pääse kuitenkin toimimaan telineenä, kunhan töissänsä vähän hiljenis.

Sinertävät vyyhdit on myöskin Ilun kaupasta, ihanaisen pehmeää 100% kashmirlankaa. Ja pihistin väärässä paikassa, enkä tilannut kuin yhdet vyyhdit kumpaakin väriä. Nyt sitten pähkään, että mitäs 365m saisin aikaiseksi. Baktus-huivia olen katsellut, sitä varten pitäisi kuitenkin hankkia tarkka vaaka. Ehkä se vielä tässä jonain päivänä hyppää ostoskoriin. Tummemman vyyhdin värin nimi on Kaduilla tuulee, vaaleamman vyyhdin nimeä en nyt muista, vyöte oli koiralle mieleen. Onneksi lanka ei!

Puikko-ostoksilla olen myös käynyt. Tai tarkemmin sanottuna hyvä ystäväni kävi Pohjanmaalla, ja toimitti minulle Prym:in bambuisia sukkapuikkoja koot 3 ja 4. Samalla tilasin hänen mukanaan kolme vyyhtiä heijastinlankaa, sitä ohuinta. Ja kovasti ajatus raksuttaa, että jos koiralle tekee villa-asua, niin siihen voisi sitä heijastinta laittaa...tai sitten pipoon tai takkiin tekisi koristeita, johon ujuttaisi heijastinlankaa. Kuka tietää, mutta ainahan on hyvä olla varalla vähän kaikkea. Koskaan ei tiedä milloin tarvitsee.

~Nykertäjä~