Kynttiläsoppaa

Sytykeruusuja taas piiitkästä aikaa. Yleisön pyynnöstä. Johan edellisestä erästä taitaa ollakin kaksi vuotta aikaa, kun jouluksi tein muistamisia. Kuvassa näkyvä kattila on ihan varta vasten kirpparilta tätä varten hankittu, 0,20€ maksoi. Alunperin ajattelin sulattaa kattilassa suoraan levyllä, mutta totesin turvallisemmaksi tuon vesihaudesulattamisen. Kun jostain luin, että saattaahan se vaikka steariinikin kiehahtaa ja poksahtaa. Kansi on kyllä koko ajan vieressä. 

Kattilassa kiehui siis viime talven jämät. Melkein jo meinasin heittää kesken koko homman, lasten synttärikynttilöiden puolikas hahmo kurkisteli kuumasta kattilasta kuin jouluinen lumiukko konsanaan. Kurpitsaparka...Mutta sinne meni, kattilallinen kynttilänjämiä. 

Ja tuo setti riitti vain ekaan kierrokseen. Ekalla kerralla munakennot imee itseensä uskomattoman paljon tuota sulaa kynttilää. Toiselle kierrokselle ei tarvi ihan niin paljon. Kaappien kaivelemiseksihan se meni, onneksi löytyi katkenneita pitkiä kynttilöitä. 

En ymmärrä miksi minulla ei tule sellaisia värikkäitä näistä, kuten muissa blogeissa on näitä nähnyt. Toisilla on kaiken värisiä, ihania ruusujen värejä. Mulla ne vaan ensin tummuu ja sitten siihen tulee sellainen vaalea steariinikerros. Kuvista huomaa kyllä, että erivärisistä rasioista tulee erivärisiä ruusukkeita. Minun silmiin tuo vaaleampi on kauniimpi. Ei sillä, sama kait se minkä värisellä sen nuotion sytyttää, kun kerran omaan käyttöön menee. Ehkä pari parempaa yksilöä pääsee jonnekin lahjoituksena, saa nähdä. 

Nyt on vaan kynttilät loppu, ja ne jämätkin. Munakennoja jäi vielä paljonkin, mutta ei mopolla mahdottomia. Taidankin lahjoittaa ne tummemmat yksilöt hiirien omistajille, ja alkaa keräilemään tuota vaaleampaa. Onneksi on juhlia tulossa ja muutenkin tuota kananmunaa menee, että pitää olla kaupassakin tarkkana kun niitä ostelee! 

Niistä tulikin....

...A-pi-na-orkesteri! Lapset on olleet vailla villasukkia jo monta talvea. Tai no eivät ihan vailla, mutta minä en ole saanut tehtyä vielä yksiäkään omille lapsilleni. Tälle talvelle meinasin tehdä edes ne yhdet ettei tarvitse vaivata isovanhempia jouluksi. Tokihan osa isompien sukista menisi ainakin tuolle meidän kuopukselle, mutta onhan se mukavampi saada uusiakin sukkia. Ja kun kerran ihastuttavan mallikerran takia ostin kaupasta pari viikkoa sitten Novitan kevät 2012 lehden, niin pitäähän sieltä nyt ainakin yksi ohje toteuttaa. 

Puikoille pääsi heti noiden aikaisemmin mainittujen vauvaneuleiden jälkeen nämä ihanat ja suloiset apinasukat!  Siis niin veikeä malli, että pitää melkein mittoa, että saisiko yhden mallikerran lisäämällä varren leveyden riittämään itsellekin. Esikoinen halusi alunperin nämä sukat itselleen, mutta jostain syystä mallikerta ei venynyt hänen melkein koon 38 jalkaan, niin tuli sitten tuollaiset viskarin n. koon 31 sukat. Tai voihan olla, että puikot paikoillaan laps ei uskaltanut venyttää kunnolla kantapään yli. 

Malli: Novita kevät 2012, malli 52

Lanka: Novita 7 veljestä (violetti) ja Katia Merino (valkoinen, vajavainen 50g kerä ja hyvin riitti)

Puikot: 3,5mm ja 4mm

Fiilis: Ihanat ihanat!

Lapsen fiilis: "joko sait kuvat, mulla palaa jalat!"

Sen verran piti poiketa ohjeesta, että kantapäähän en tehnyt kuviota, kun jännitin valkoisen langan riittävyyttä. Tein kantapäät ihan normaalilla vahvennetulla. Turhaan jännitin, oishan se ihan hyvin riittänyt. Lopussa piti tosin jännittää sitten violetin langan riittävyyttä. Mulla kun ei sitä puntaria ole ja tuosta kerästä oli aiemmin tehty koiralle manttelia, ja aikaisempi menekki oli hakusessa. Onneksi ohjeessa oli laitettu, että molempia värejä tarvii 50g, niin uskalsin sentään aloittaa. Toivottavasti nyt erottuvat päiväkodilla niistä kymmenistä villasukista, että eivät katoa ekan käytön jälkeen.

En ole tainnut aikaisemmin kertoakaan meille viime kevättalvella muuttaneesta kissasta? Tämän kisun nimi on MiuMiu, ihan itse kuulemma kertoi :). Välillä kisu seikkailee päiväkodissa, välillä se makailee vain sängyllä milloin tyynyn vieressä, milloin peiton mutkassa. Kisu on ollut tähän asti ihan yksinään perheen lemmikki, mutta hänestä on kyllä vaivihkaa muotoutumassa tallikissa meille kotiutuneiden keppihevosten kaveriksi. 

Malli: Moda 4/2011, mallinumero 47

Lanka: Novitan Samos (?), harmaa meleerattu, vanha erä, josta piti tulla pusero, mutta lapsi kasvoi suunnitellusta koosta jo aikaa sitten yli. Sekä Novitan Tennessee, pinkki ja sininen.

Puikot: muistaakseni 3,5mm ohjeen mukaisesti

Fiilis: Ihan mukava välipala, hellyttävä omastakin mielestä :)

Viileetä

Mutta vain ulkona. Tottumattomalla meni jo ihan oikein käden nimetön tunnottomaksi kaikkien näiden ihanan pienten palmikoiden vääntämisestä ja kääntämisestä. Pipon mallihan on jo useaan kertaan tässä blogissa nähty Novitan Muksuekstrasta (2008). Tällä kertaa tein sen Katian merinosta, kun ei muutakaan pienen vauvan päähän soveltuvaa kutittamatonta lankaa ollut valmiina korissa. Tupsu jäi tekemättä, merinolanka oli jotenkin niin painavaa jo tuollaisenaan, että tupsu olisi saattanut vetää pipon päästä. Vaikka langan suosituspuikkokoko on 4mm, niin käytin ohjeen mukaista 3,5mm bambupuikkoa. Hyvin huilasi ja tuli tiivistä. Ei kuitenkaan liian, kokeilin hienoisesti venyttää ja hyvin antoi vielä periksi. 

Ja kun kerrankin luin ohjetta oikein kunnolla, niin siinähän oli kivasti sukkaohjekin mukana. Sukat on siis samaa mallia, Novitan muksuekstrasta. Ihan vain Novitan 7 veljestä-langasta. Poikavauvalle meni, niin ajattelin, että metsänvihreä vai mikä liene olikaan langan väri, sopisi sukkien väriksi. Kun eihän kaiken tartte olla valkoista vauvallekaan, eihän? Puikot ohjeen mukaan eka 3,5mm, sitten joustimen jälkeen 4mm ja taas kantapäästä eteenpäin 3,5mm. En ollut ihan varma, että oisko siihen pitänyt vaihtaa kantapään jäljeen taas isommat puikot, mutta näillä mentiin ja pieni sukkapari tuli nopeaa valmiiksi. 

Ja eräs parin kuukauden takainen aloitus sai tänään päätöksensä. Jippiii! Lapsi olikin jo odottanut liiviänsä, mutta aina oli jotain muuta. Kuten yllä esitellyt pienet lahjat...Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja oikein tuntui itsestäkin melko pollealta kun sain viimein valmiiksi. Laps tykkää ja aikoi pitää niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkoilujuttuihin tätä olin itsekin ajatellut, kun ei tarvitse vielä toppatakkia eikä villatakkia, mutta jotain kuitenkin ennen kuin saa liikkumalla itsensä lämpimäksi. Seuraavassa rinsessasta kuvasarja, kuvia piti ottaa paljon ja monesta kuvakulmasta. 

Malli: Drops Design 22-17

Lanka: Drops Nepal, n. 160g. (Ohje neuvoi ostamaan 200g, mutta jos on jo valmiiksi muutama metri yli kolme kerää, niin ei kannate lisää lähteä hakemaan.)

Puikot: 5mm

Fiilis: No olipa lopulta melko nopea ja helppo, miksikähän piti jättää roikkumaan....

Sinistä ja punaista

Syksy on saapunut ja flunssakin sitä myötä. Tässä on sitten aikaa istahtaa koneelle ja tutkia kuvakansioita, että mitähän voisi blogata. Kuvia ei ollutkaan ilmestynyt kansioon o_O No, mistäs ne sinne ilmestyis jos ei oo kuvannu mitään =) Askartelut ja neulomiset ym. on jääneet tälle kesälle (kevät-kesä-syksy) hieman taka-alalle. Ei se mitään, kutimia löytyy keskeneräisinä ja pölyttynyt askartelupöytä myös. Niistä on hyvä jatkaa =D 

Tämän sinisen kortin olen tehnyt jo milloin lie, enkä löytänyt bloggausta siitä, joten pieni esittely on siis paikallaan. Korttipohjan ostin joskus aikoinaan menttaliteetilla - ehkä tästä joskus jotain voi tehdä. Harvoin olen tehnyt kortteja valmiin sabluunan avulla, mutta ihan kivahan tuota oli tehdä. Kortti on päätynyt pienen pojan kotiin. (Vauvat ei kyllä itse huutele nukkuvansa... =D )

Iloa päivääsi on matkalla ihanalle, reippaalle tyttölapselle syntymäpäivän kunniaksi. Leimakuva on tulostettu jostain ilmaissivustolta. Kuvat on väritetty ProMarkereilla. Olisi niin kiva oppia tuo leimailun ja värittämisen taito. Tokihan se vaatisi hieman harjoitusta, eikä vain toivoa että kumpa jonain aamuna heräisin taitavana harrastajana =D On niin ihana katsella toisten taitavasti värittämiä kuvia!

 

Tämä pieni tyttönen meni tanssahtelemaan 2-vuotiaan tytön luo. Tämänkin kuvan olen tulostanut netistä. Netti on pullollaan ihania leimakuvia. Olen vain huomannut/kokenut, että kuvia värittäessä muste leviää värin mukana tosi helposti. Onko kellään vinkkejä miten värittää kuvat suttaamatta? Käytän erilaisia tusseja ja joskus vesiliukoisia puuvärejä(?).

Minulla on myös öljypastellit, vai miksi niitä sanotaan, enkä osaa käyttää niitä(kään). Olen yrittänyt kuukkeloida netistä ohjeita (rautalankaversiota) että miten niitä käytetään. Usealla sivustolla kehutaan erästä tiettyä sivustoa, jota ei nyt tässä ole, että sieltä saa hyvät ohjeet. Joo, ehkä sellaiselle joka osaa jo jotenkin käyttää niitä. Minä en vain ymmärrä et miten niitä kaikenmaailman stuppeja ja tärpättejä käytetään... Nytkin kuukkeloin, että josko löytäisin "sen" ohjeen mitä ymmärtäisin, mutta ei niin ei. Älli ei pysy nyt tämän homman mukana. Kyllä minä vielä nämä värittämisen salat opin =)

Tekemisen ilo alkaa löytymään!

Koko kesän olen miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ja lankojakin on omasta takaa eikä uusia kannattaisi ostaa. Ei niille ole säilytystilaa. Pitää siis alkaa tyhjentämään omaa varastoa. Kaikki ohjeet on olleet enemmän tai vähemmän tylsiä, liian helppoja, liian vaikeita yms yms. Aloitin siis lankavyyhtien purkamisesta keräksi. Löysin kauan kaapissa säilöttyä, Ilun lankakaupasta ostettua, ihanan keltaista silkkilankaa. 100% silkkiä. Pieni vyyhti, ei kait siinä voi kestää kovin kauan? 

                          

Ylemmässä kuvassa olen yksin kerinyt noin kolmisen tuntia, onnettoman pieni kerä hyppysissä. Lanka vähän väliä solmussa ja jalat ihan tulessa, kun pidin ensin jalkaterien päällä tuota vyyhtiä. Sitten vaihdoin polviin, eli siirsin lankavyyhdin polvieni kohdalle. Hidasta, oi niin hidasta. Vaikka vauhtia tuntui itsellä olevan, niin vyyhti ei vain tuntunut pienenevän. Ystävien ystävällisellä avustuksella sain vyyhdistä lopussa kerän, itselläni ei enää riittänyt huumori kerimiseen. 3000m silkkilankaa! Enää ei tarvitsisi kuin SEN ohjeen, jossa lanka saisi uuden elämän. Ei kerä kyllä mahdottoman suuri ole vieläkään, kämmenelle menee :) 

Siitä se ajatus sitten lähti. Tiesin erään miehen täyttävän pyöreitä nyt syyskuussa, hänelle villasukat siis lahjaksi. Talvikin tulossa. Näitä varten kyllä ostin ihan Novitan Seitsemän veljestä lankaa, uudessa Nostalgia värissä, harmaan mustaa. Ohje Novitan lehdestä. Olen aiemminkin tehnyt tällä ohjeella. Mielestäni tarpeeksi haasteellinen ja kuitenkin miehellekin sopiva, jos haluaa tehdä vähän pitempää vartta. Kuvassa näkyvä reppu on myös osa lahjaa, ihan tuollainen perusreppu, vähän sellainen isoisän savottarepun näköinen. Mutta ihka uusi. 

Sukat valmistuivat niin ajoissa, että ehdin aloittamaan  vielä lisätyön. Kämmekkäät Ullaneuleen konttineulekämmekkäät -ohjeella. Ensin etsin lankakaapista vain yhden epämääräisen kerän mustaa lankaa ja ei muuta kuin kutomaan. Mietin, että onpa vain pienet ollakseen miehen kädelle mitoitettu ohje. No seuraavan kämmekkään aloitettuani uudesta 7veljestä kerästä tajusin, että olin tainnut tehdä sen ensimmäisen joko Novitan woolista tai Nallesta. Ohjeesta poikkesin vain sen verran, että tein loppuun vielä kaksi kierrosta nurjaa. Ekassa vedoksessa päättelin kämmekkään kahden oikean kierroksen jälkeen ja päättelyreuna alkoi rullaantumaan kämmenen puolelta. Ja onhan se nyt symmetrinen aloituksen kanssa. Puikot siis 3mm. Ja menekki, vähän?

Toivottavasti ovat edes mieltä lämmittävät, huomenna sen tietää. Uskalsin jo nyt tehdä postauksen, kun luulen tietäväni, ettei tätä lahjan saajaa taida neuleaiheiset sivustot kiinnostaa :).

Pitkästä aikaa :)

Pitkästä aikaa todellakin! Onkohan minun edellinen bloggaus jostain alkuvuodesta, kun ulkona oli pimeää kuin kellarissa ja pakkastakin niin ettei sormien päissä ollut koskaan tuntoa. No nyt on jotain vihdoin saatu aikaiseksi, ei paljoa, mutta jotain. Ennen sitä, kuva matkaltamme. Bongasin Kööpenhaminassa sen kuuluisan merenneidon patsaan viereltä puistonpenkistä virkatun koristeen! Iso kaupunki, jossa ei ollut tällaiselle "maalaiselle" mitään tuttua. Kovin ilahduttavaa kuitenkin, että joku oli jättänyt villaisen tervehdyksen noinkin vilkkaalle turistipaikalle. Kotoisaa. 

Nyt sitten siihen oikeaan tekemiseen. Hyvä ystäväni sai perillisen helmikuussa, ja jotain halusin kutoa/virkata/ommella, vaikka tiesin perillisen äidin ja isoäidinkin olevan käsityöihmisiä. Aikani selailtua nettisivustoja ja lehtiä, sattui käsiini Moda, jossa oli vauvan peitto virkattuna afrikkalaisen kukan ohjeella. Okei, perillinen on poika, ja poika ja kukat eivät olleet ensimmäinen mielleyhtymä mikä tuli mieleen. Aikani asiaa makusteltua, en voinut olla kokeilematta kukan mallia. Ja siihen jäin sitten koukkuun. Ennen kuin huomasin, olin virkannut suurin piirtein ensimmäiset jämäkerät, mitkä olen ikinä saanut aikaiseksi. Ei muuta kuin uusia kerän loppuja, yksittäisiä, muuten vaan osittain tuhoutuneita keräilemään kaapeista ja laatikoista. 

Kuten kuvakin kertoo, en uhrannut paljoa aikaa puolikkaille kukkasille, latelin vain kokonaisia yhteen ja siitähän se ajatus sitten lähti. No oikeastaan tässä ei ollut minkäänlaista järjenhiventä, jos ihan tarkkoja ollaan. Tuskassa vain mietin, millä värillä saisin nämä kaikki lopulta yhteen. Lopussa ei sitten ollutkaan muutakaan väriä, kuin kirkkaan vihreä Nallelanka, joten sillä siis yhteen  :)  

Peiton koko oli kutakuinkin sellainen kaukalopeitto/unirätti, 60x80cm. Lankana on käytetty ihan kaikkea mahdollista villaisesta mohairiin, Nallesta merinobabyyn. Väreistä, mitäpä niistä enää sanomaan, hehheh! Yritystä oli, mutta ihan kokeilun vuoksi piti laittaa välissä vähän kirkkauttakin väliin, siksi oranssi mukana. Mutta eikös se ole ajan henki, muuten voi olla yhtä massaa, mutta jokin piriste pitää olla? 

Paikallisen lankakaupan loppuunmyynnissäkin tuli tänään käytyä, mukaan tarttui Rowanin pitsilehti ja kuusi kerää Nepalia, mutta niistä joskus myöhemmin. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Kuulemisiin!

Kevättä rinnassa

Tämän päivän auringonpaiste antoi ihanasti voimaa =) En kuitenkaan jaksanut lähteä ulos koko päivänä, kun olo on niin kurja kauheasta flunssasta. Olen kuiten kutonut yhden sukkaparin tänään. Katsotaan kauanko menee, että saan pääteltyä ne =D

Alla oleva kuva on Ystäväni rotasta. Nämä liikkujat on omallalaillaan suloisia. Varsinkin jos sattuu tilannekuva kohilleen, niin kuin tässä. Nam, spagettia =)

Olen ommellut Ystäväni rotille muutamat riipparit ja taskuriipparit, joista ei ole kuvia. Triplariipparin "ohjeen" olen katsonut netistä. Eli kuvahakuun rat hammock ja kovasti tutkailua ja ei kun menoks. Tästä tuli oikein suosittu riippari poikarotille. Pitää tehdä pesuvara ja tyttörotille omat myös. Yritän saada laitettua kuvia aiemmista riippareista ja taskuista. Käytössä olevat taskut on kyllä nakerrettu aika hyvin =D Toki uusiakin pitäisi ehkä tehdä.

Olen jo ajat sitten tehnyt itselleni Puro Batik-langasta itselleni pipon. Kuvion ohje on muistaakseni napattu dropsin jostakin ohjeesta. En vain löytänyt sitä tähän hätään. Pipo on tehty 3 mm puikoilla ja silmukoita on 110. Resoriosassa hieman vähemmän. Olen tykännyt tästä piposta, koska se ei kutita yhtään. Lankakin on pysynyt tosi hyvänä kovasta käytöstä huolimatta. Kuva on otettu käytetystä piposta.

Pipolle tein kaveriksi Baktuksen. Huiviin meni yksi kerä lankaa. Ehkä hieman naftiksi jäi koon puolesta. Eipähän jää painamaan takin alla mistään. Käytössä varmaan venyy pituutta.

Ja nyt rankkaa miettimistä, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi =)