perjantai 18. helmikuuta 2011

Koiralle jälleen :D

On ollut niin kylmää ja kuivaa, että ihan itseäkin hirvittää. Ja eläimiä kyllä käy kovasti sääliksi. Palelee, vaikka periaatteessa paksu turkki suojaa kelillä kuin kelillä, ei lisälämmike ole pahitteeksi. Parisuhteen velipojan perheessä asuva prinsessa tarvitsi lämmikettä ylleen ja langat saatuani kävin tutkimustyöhon. Koiran malli on pitkä ja rintava, ei siis mikään helpoin näin aloittelevalle kutojalle. Ohjetta ei löytynyt valmiina mistään. Jouduin siis vähän aikaa pähkäämään mittoja. Mutta suuripiirteisyyteni tuntien, ei muuta kuin langat puikoille ja tehdään uusi jos ei tämä onnistu. Lankana 7 veljestä Novitalta ja yksi kerä varattiin kumpaakin väriä. Resoreihin 3mm puikot ja vartalo-osaan 3,5mm puikot.



Tähän koiran nuttuun otin silmukkamäärät Dropsin ohjeesta, koko M eli cockerspanielin koko. Ainakin aloitukseen. Sen verran muoksailin, että rinnan kohdalla jatkoin neuletta muistaakseni kolmella sentillä, ja yritin tehdä myös lyhennetyillä kierroksilla jalkojen väliin lisätilaa. Kutoessa ei ollut mallikoiraa tarjolla, joten piti tehdä vähän suurin piirtein sinne päin. Valitettavasti se ei ihan riittänyt, jalkojen väliin olisi voinut tehdä leveämmänkin kappaleen. Olkoon se maininta nyt täällä minua muistuttamassa. Samoiten sekin seikka, että reiät hihoille olisi voineet alkaa vähän kauempaa, tai ehkä paremminkin pari senttiä olisivat voineet olla pidemmät, ettei olisi kainaloissa niin kiinni iholla.


Pituutta jatkoin reilusti, mittoja ottamatta. Ja pitäähän villapaidassa kuviota olla, vaikka ei tällä kertaa palmikoiden muodossa. Kuvioksi tuli toiveesta jussipaidasta tutut salmiakkikuviot. Ja kun kuvion mallikerta oli tasalukuja, hihojen reikien jälkeen kavensin muutaman silmukan välistä pois. Mutta tuo itse kirjoneule...Jaa, jos ens kerralla vaikka muistais löystää jopa tuossa keskikohdassakin. Hieman kirrasi, meni ihan rutulle koko neule ja huomasin tämän vasta reilusti sen jälkeen kun kuvio oli jo kauaksi taakse jäänyttä. Noh, onneksi se antaa sen verran periksi, että se ei neuleen käyttöä häiritse. Itteä vain häiritsee, varsinkin kun tuli lahjaksi tämä. Neuleen saaja oli ihan tyytyväinen paitaansa, ja poseerauskin onnistui kuin vanhalta tekijältä. Ja tekijä oli tyytyväinen kun ehti vielä näille pakkasille. :)


Vaikka nyt vähän jo näyttää siltä, että lauhtuu. Enää -30 astetta pakkasen puolella.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Lankaostoksia ja neulottua

Kävin viime keväänä Turussa ja sieltä tarttui mukaan pari kerää Fabelia, kun sitä ei täällä meidän paikkakunnalla myydä. Paikallisista kaupoista on löytynyt: vihreää Pirkka-lankaa, sinistä Red Heart Denver-lankaa, tummanvihreää lankaa(josta en nyt osaa sanoa mitä se on. Kerät on jossain tuolla toisten lankojen joukossa...) ja ruskean sävyinen Katia-lanka. Miksi ihmeessä ihmisen pitää ostaa aina lisää lankaa, kun entisistäkään ei ole "päässyt eroon"... Niitä on vaan pakko saada :-D Olis kyllä kiva joskus tehdä lista mitä lankoja on ja kuinka paljon. Niitä tuppaa löytymään aina millon mistäkin: mullako on tämmöstäki...? Heh :-)
Fabelista tuli ihanat Karamellisukat, niin kuin meillä niitä nyt kutsutaan. Kerrankin sihtasin raidoituksen kohdalleen. Yleensä teen sukat ja lapaset suoraan kerältä tulevalta langalta sen tarkemmin katsomatta värin vaihtoa.

Kärkikavennuksen ohjeen otin kirjasta Sukkasillaan. Kärkikavennus on nimeltään Tähtikavennus. Valitettavasti kavennuksen kuviosta ei saa selvää kun on väriä vaihtava lanka. Istuu hyvin neidin jalassa.


Neiti on tykännyt sukista, koska nämä ovat ensimmäiset ohuet villasukat. Näitä voi pitää ns. pitosukkina. Ja luistimiin ja monoihin menee helpommin.

Puikkokoko oli 2,5mm. Langan menekistä en osaa sanoa muuta kuin reilusti vajaa kerä per sukka. Yritän muistaa punnita sukat jossain vaiheessa.

Uusi lankatuttavuus minulle: Pirkanmaan Kotityön Pirkkalanka. Ostaessani lankaa tiesin tekeväni huivin, mutta ohjeesta ei ollut silloin vielä hajuakaan. Ihastuin langan kauniin vihreän sävyyn. Valitettavasti kuvat ei näytä ihan oikein. Keskimmäinen kuva voisi olla lähimmäs sävyä.

Netistä löytyi ihana ohje Citron shawl . Värikin sattui sattumalta melkein sama, joten näin "valmiina" oman työni. Paitsi, että neulomisjälkeni ei ole yhtä tasaista ja lisäykset ilman reikiä on vaikea toteutus minulle, vaikka kuinka ohjeesta teenkin.

Lankaa meni huiviin 100gr. Puikkokoosta ei muistikuvaa, koska huivin olen tehnyt jo viime kesänä. Lanka on minulle liian kutiavaa, mutta ajattelin kärsiä sen hetken kun huivia käytän. Eihän tätä nyt voi jättää vain kaappiin lojumaan. Eihän?

tiistai 8. helmikuuta 2011

Viime kesän kortteja

Ja tyären synttärikakku jonka ystäväni teki.




Korttien askarteleminen on joskus ollut oikein "terapeuttista", mutta nyt on korttien teko ollut melko vähällä. Nämäkin kortit on viime kesänä tehtyjä. Siskoni mennä paukautti naimisiin ja pitihän heille tietenki kortti tehdä.




Ja kirjekuori kortille.




Sekä pakettiin oma kortti.



Ystäväni pyysi tekemään onnittelukortin tyttövauvalle. En muista että mihinkä tarkoitukseen tuli. Muistan, että oli vaikeuksia mallin valinnassa.




Joten tein kolme erilaista korttia. Tämä vaunukortti oli päähänpisto, jota en ehkä toteuta toista kertaa, tai sitten toteutan... Leikkasin vain kaksipuoleisesta tarra-arkista vaunumallisen kuvion ja laitoin lasihelmiä päälle.




Tämän yksinkertaisen 3d-kuvion olen tilannut Hollannista.
Yksinkertainen on kaunista :-)




Ja lopuksi kaikki yhdessä. Anteeksi kuvien huono laatu...
vissin jälleen kerran :-)












tiistai 18. tammikuuta 2011

Koiralle kerros villaa

Vihdoinkin! valmistui tämä koiran nuttu. Oli siinä työ, mutta sinnillä vein loppuun asti, enkä aloittanut tällä kertaa yhtään uutta työtä kesken tämän. Kovasti teki mieleni, kirjolapasia suunnittelin ja muutamaa muutakin pientä ja nopeeta. Mutta sinni ei antanut periksi :) ja olen tyytyväinen ettei antanut.


Ystäväni tilasi omalle koiralleen lämpimämmän nutun, joka olisi vähän väljempi kuin aiemmin käytössä ollut, ja toi minulle langatkin. Lankana Novitan Seitsemän veljestä, puikot 3,5mm ja 4mm. Ja malli löytyi Dropsin sivuilta. Olin oikein tyytyväinen ohjeeseen, sitä oli helppo seurata ja mallikuviot oli ymmärrettäviä. Tämä ei suinkaan ollut minulle itsestäänselvyys, joskus olen sieltä tulostanut ohjeita, joista en ymmärrä yhtään mitään.



Kaikista haastavinta minulle oli nuo palmikot, joita tuntui riittävän. Loppujen lopuksi malli jäi hyvin päähän, ja erityisesti tykkäsin tuosta keskellä selkää kulkevasta isommasta kuviosta. Ja tajusin, että tämä taisi olla isoin palmikkokuvioinen työ, minkä olen tehnyt tähän mennessä. Kokona oli tässä muuten se M-koko, joka oli suunniteltu cockerspanielille. Noh, lyhensin poikakoiran ollessa kyseessä mahan alustaa. Aloitin kavennuksen aikaisemmin kuin ohjeessa, ja sitten en epähuomiossa muistanut vastaavasti pidentää selkäpuolelta. Ei kuulemman haitannut, ja mikä parasta, meni tarpeeseen kun ehti vielä näille lumille ja pakkasille.



Mallina toimi nutun saaja, Barney, joka oli kuvattavana melko uusi tuttavuus. En sitten osannut ollenkaan asentaa kameraa noin vilkas liikkeiselle koiralle, mutta eikhän näistä kuvista jonkinlaisen kuvan saa miten se nuttu istui päälle. Seuraavia pakkasia odotellessa, näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Valo valaisee meidät

Mutta vain hetkeksi. Nautin. Tunnen eläväni.









lauantai 13. marraskuuta 2010

Tulevia suunnitelmia, hajatelmia

Kävin keväällä, alkukesällä työreissulla Turussa. Kiersin muutaman lankakaupan ja käteen tarttui, totta kai, useampi kerä/vyyhti lankaa. En itse asiassa edes muista mitä kaikkia lankoja tuli hamstrattua. No höh...
Tässä kuitenki yksi Turun tuliaisista. Ihastuin alla olevaan Kashmir lankaan sen kauniin värin vuoksi. Väri vähän vääristyy näissä kuvissa. Sain KAVE-ohjeen langan oston yhteydessä. KAVE on kauluri by Taija Elo.



Tarkoitus olisi aloittaa neulominen näin alkutalven kunniaksi. Langan ohuus vain hirvittää. Olen sen verran kärsimätön, että haluaisin kaiken valmistuvan "heti eikä kohta". Siksi tämä lanka on varmaan jäänytkin pyörimään nurkkiin (kaikkien muiden lankojen seuraksi).



Santorini-huivi tuli solmuiltua jo viime keväänä. Kuvat löytyi yllättäin ihan väärästä kansiosta... Santorini on helppo lanka harjoitella salomoninsolmuja.



Ostin Novitan Pitsikukka-kehikon viime talvena tai keväänä. Harjoittelin kukan tekoa Santorinilla, mikä oli ihan helppo lanka tähänkin kokeiluun. Tein parit rintakorut, jotka veimme ip-kerhon tädeille kevätkauden päätteeksi. Nyt syksyllä tein heijastinnauhasta rintakorun. Sitä ei ihan helposti huomaakaan heijastimeksi :-) Nauhasta saan kiittää Nykertäjää! Kuvaa en ole ottanut heijastinkukasta.



Puikoilla pyörii tällä hetkellä sellaisia juttuja, joita voi paljastaa vasta 24.joulukuuta jälkeen. Nyt lähden saunaan ja pikkuhiljaa valmistautumaan huomiseen Isänpäivään.
Toivotan kaikille Isille ihanaa huomista Isänpäivää!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Kylmille jaloille

Nämä sukat on tullut neulottua jo viime keväänä, mutta tämä bloggaaminen on jäänyt hieman odottamaan. Sukat on neulottu Raggegarn-langasta, menekki 100g. Neuloin sukat kärjestä aloittaen ihan kokeilemalla silmukkamääriä. Suht helposti sain soppelit tulemaan. Ihme kyllä :-O Lanka on hieman karkeahkon tuntuinen, mutta mies ei siitä onneksi välitä. Langassa on huonoa se, että se täytyy nyrkkipyykätä. Halpommallakin kun pääsis. Minun oli pakko saada kyseistä lankaa sen värin vuoksi.






Sain tänään laitettua pingottumaan yhden tekemäni huivin. Toivottavasti saan sen joskus laitettua tänne. Tässä kun tarkemmin miettii, niin aika paljon olis juttuja mitä vois blogata. Hmm, Revontuli-huivi, parit villasukat, ompelut, tuunaukset, kortteja. Minusta vain tuntuu etten kehtaa laittaa pelkkiä kuvia ilman tekstiä. Ja laiska olen kirjottamaan. Eli tässä syy miksi tuotokset ei tänne ilmesty.

Nyt alan nauttimaan hiljaisesta illasta glögin, briejuuston ja suolakeksien kera. Nam :-P