lauantai 2. heinäkuuta 2011

Suolaa suolaa enemmän suolaa...

Ja tadam! Kurkkuni olikin kesäkurpitsa :D

Taimi on kyllä ostettu kurkkuna, mutta ei niitä kuulemma erota kun ovat niin samanmoisia, sanottiin puutarhalla. Näpertäjä mainitsi asiasta puutarhalla, josta taimeni ostin, ja miten minua ilahdutti, että olivat antaneet nyt oikeasti avomaankurkun taimen ilmaiseksi!

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin kyllä, kurkun kukka on ihastuttavan kaunis!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Oranssi valo valo, auringon valo valo...


Voi miten kaunis voikaan olla kurkun kukka! Mie oon niin ihastunut! Tänä aamuna huomasin, että kesäkuun alussa istuttamani taimet ovat alkaneet kasvaa ja kukkimaan. Mikä on enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Ensimmäistä kertaa kasvatan parvekkeellani kurkkua, tomaattia minulla oli viime vuonnakin hyvällä menestyksellä. Nyt vain lajike vaihtui runkotomaattiin, kun se viime vuonna oli pensastomaatti, ja taisipa kurkkukin olla avomaan mallia.
Ja kun minulle kerrottiin, että nämä pitää tukea langoilla, sain uuden käyttötarkoituksen pojan sormivirkkaamille nauhoille. Ja niillä kyllä tukisi vaikka kasvihuoneellisen taimia, sen verran paljon niitä nauhoja on, mutta nämä kaksi onnellista pääsi nyt tällä kertaa ulos. Vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta niistä voisi tehdä. Kuitenkin, palatakseni asiaan, taidankin alkaa tästä lähin kasvattamaan kurkkua ihan vain sen kukan takia, niin kauniin värinen se on!
Onhan täällä käsitöiden sarallakin jotain sentäs tapahtunut. Itselle valmistui villasukat Dropsin Karismasta. Varsi lyhyt, vain kymmenen kierrosta, ja kokoa naisten. Ja juurikin aivan parahiksi kun näin juhannuksena oli aikasta paljon vilpoisempaa kuin lomallani kesäkuun alussa.

Kokeilin jotain kuvion tapaista, kun jollainhan sitä aina pitää päätänsä vaivata. Olis ehkä kannattenu vaivata vähän enemmän, kun eihän tuo kuvio niin kauhiasti näy. Elikkäs kahden silmukan palmikko kiertää sukan ulkosyrjältä sisäsyrjälle päälipuolelta. Karisma lankana oli minulle uusi tuttavuus, ja aion kyllä jatkossakin käyttää. Kuitenkin aika ihanan pehmeää siitä loppujen lopuksi tulee, vaikka onkin 100% villaa. Ihana kiilto valmiissa työssä. Ja kuvissa saattaa näyttää aika pörröiseltä, mitä se ei ole. Ne on vaan koiran karvoja....
Lapselle tekaisin pipon. Ohkainen siitä piti tulla ja hätäpäissään ostin sitten Novitan tico ticoa. Oishan se väri voinut olla tietenkin kesäisempikin, mutta kun ei taas tullut ajateltua sen vertaa. Koko piti olla isommalle tytölle sopiva ja mallin piti olla Wurm -pipo. No ei ollut lomareissulla nettiä, tai silloin kun oli niin ei sitä ehtinyt selailemaan. Eikun vaan jotain silmukkamääriä aloitukseen ja jollain kierroksella vaihdetaan sitten nurjaan ja jollain oikeaan.
Enkä muistanut edes millainen aloitus oikeassa ohjeessa oli, joten 2o2n-resoria siihen. Lopetuskin oli vähän miten sattuu, sinne päin, kunhan kasassa pysyy. Mutta ei ole menoa haitannut. Yritin jossain vaiheessa alussa huijata, kun en nurjien kutomisesta kauhiasti piittaa, kääntää työn niin, että kudon aina vain oikeaa. Joo, ei ollut hyvä idea. Kääntymiskohdassa on kauhiat reiät vaikka kuinka kiristin. Oikein niin, että bambupuikot vääntyi ja kääntyi äärimmilleen. Ja silti ne reiät jäi. Purkaminen ei ole mun juttu, niin kuin jo tiedetään, joten sinne jäivät, reiät. Eikä sekään haittaa, noin tummassa ja kuitenkin värikkäässä langassa ei pari pikku juttua näy. Itte tiiän ja jos tarpeeksi odottaa, niin enköhän mie ne joskus unohda.

Kaiken kaikkiaan hiljaa hyvä tulee ja pikku hiljaa todellakin on tullut taas vaikka millaisia ideoita, kun vain olisi aikaa toteuttaa niitä. Mietinkin, että alkaisinko kirjaamaan niitä ideoita tänne vai tekisinkö ihan perinteisen leikekirjan, jotta muistaisin kaiken sen minkä haluaisin joskus vielä omin kätösin tehdä. Laitanpas senkin tuonne pääkoppaan muhimaan, hyvänä päivänä sen saattaisi vaikka toteuttaakin jossain muodossa kuitenkin. Onneksi kesän vuorokaudet tuntuvat loppumattomilta, ainakin niinä päivinä kun aurinko paistaa eikä yöllä pysty nukkumaan valoisien kesäöiden takia. :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Revontulta ja tappuraa

Otsikko kertoo aloituskokemukseni Revontuli-huivista. Jostain syystä en sitten millään meinannut osata huivin aloitusta. Tai tarkemmin ottaen kuvion kanssa oli ongelmia. Mulla kun on näköjään tapana etten "ymmärrä" ohjetta alussa. No, soitto kaverille ja sitten pelittää.

Kun katselin tuota kuvioa/jälkeä näin jälkikäteen, minusta tuntuu että en ole sittenkään ymmärtänyt sitä ohjetta ihan oikein. Tai siis tehen nuo silmukat vissin jotenkin omallalailla kun vertaan muiden tekemiin huiveihin. Mutta joka tapauksessa huivi näyttää Revontulelta :-)
Langan ostin toissavuonna Käsityömessuilta. Lanka on Vironvillaa. Aluksi tuntui että se on käteen hieman karkea, mutta ilmeisesti käteni tottui lankaan kun se ei enää sitten lopulta häirinnytkään. Väritykseltään lanka on niin minua, että paremmin ei olis voinu sattuakaan. Lankaa kului kaikkiaan 140g.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pipo 100% tekokuidusta

Piti tulla pipo ihan itselle. Kerrankin. Sellainen ajaton, aina toimiva kauniin valkoinen palmikkopipo. Ei tullut itselle. Taaskaan. Ohje on Novitan numerosta talvi 2007, naisen palmikkoasusteet Novitan Isoveli langalle. Ihana ihana! Ei kun puikoille, ja testiin pääsi vieläpä ihan uusi lankatuttavuus Novitan Katri. 100% akryylia/ 100g/ 160m/ kerä. Ihan vain hinnan takia. Ja kun sattui olemaan vieläpä valkoista tarjolla niin ei muuta kuin kokeiluun. Ohjeessa suositeltiin nro 5 puikkoja ja langan suosituspuikko oli nro 6, joten sehän on siis mulle nro 4. Just.

No ei ollut ihan niinkään. Kaikki meni tosi hienosti resorin kohdalla. Ensimmäinen palmikon kierto oli jo hieman epäilyttävän tiukka. Pitäähän tässä nyt kokeilla josko se on vain puikkojen takia noin tiukka. Ei ollut. Kyllä se ihan oikeesti on aika tiukka. Tiukka minun päähän, mutta kun nyt kerran on jo 20cm pipoa valmis, niin en kyllä pura. Kyllä se venyy...

Pipoa tuli kaikki 28cm. Tiivistäkin tiiviimpi. Menee kyllä minun isoon päähän, mutta lapsella näyttää paremmalta, sellaiselta kuin sen kuuluu näyttääkin. Mitä tästä opin. No sen, että josko sitten seuraavalla kerralla oikeasti vaihdan viimeistään siihen palmikko-osuuteen sen isomman puikon. Jos muistan. Jos en muista, niin varmana lapselle menee sekin pipo. Kaiken kaikkiaan lankaa meni runsas kerällinen, viimeiset neljä kierrosta ja tupsu uudesta kerästä. Eli varmaan jos olisin tehnyt sellaisen tyköistuvan pipon niin siihen olisi riittänyt yksikin kerä. Summa summarum, lapsi oli onnellinen. Se on tärkeintä.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kevättä rinnassa pitkän pakkasjakson jälkeen

Talven aikana on tullut neulottua yhtä jos toista. Joululahjaneulomukset jäi kuvaamatta ja loput jotka on kuvattu ei vain ole tullut blogattua. Mutta tässäpäs olis nyt muutamat varpaiden lämmittimet. Olen jo iät ja ajat sitten tulostanut Annikaisen tossujen ohjeen, mutta niitä ei vain ole tullut tehtyä. Tyttö bongasi ohjeen olohuoneen pöydän hyllyltä ja toi ohjeen minulle ja sanoi: Minä haluan nämä. Ei muuta kuin puikot suhisemaan :-)


Tutkailin ohjetta ja mietin, että mikähän lanka olis hyvä, siis omasta lankavarastosta. En alkaisi ostamaan tätä varten lankoja. Äkkäsin sitten Seiska veikan raitalankoja. Kahta eri sävyä yhteen ja kokeilemaan miltä näyttää. Aika hauska yhdistelmä. En sihdannut lankoja millään lailla yhteen tai alkamaan toisessa tossussa samasta kohdasta. Silmukkamäärät on suurinpiirtein ohjeen mukaan, mutta joitakin kohtia tein omasta päästä saadakseni tossun tytön jalkaan sopivaksi. Tossut oli todella nopeat tehdä. Kiitos ihanasta ohjeesta! Täältä siis ohje: AnniKainen´s Slippers . En kyllä hoksinut edes katsoa olisiko tätä tossun ohjetta ollut sumeksi. Tyttö on tykännyt tossuista.


Villasukat, taas tytölle, Fabelista. Olen niin tykästynyt kyseiseen lankaan. Värit ja kuviot on kauniit. Nämä sukat näyttääkin ihan talvisukilta. Tyttö tykkää pitää legginssejä jalassa, joten sukat sopii oikein hyvin niiden kanssa. Ei tarvi tällätä, että minkä väriset vaatteet pitää olla kun sukat on värikkäät. Neiti kun on toisina päivinä niin muotitietoinen, niin muotitietoinen...



Kun aloin tekemään näitä sukkia olisin halunnut sukista samanlaiset, mutta en löytänyt samanlaista langankohtaa vaikka purkasin kerää ihan tuskassa. Luovutus ja eiku neulomaan "eripari" sukkia. Tein kahta sukkaa yhtäaikaa. Kun olin tehnyt sukkia muistaakseni melkein varren verran, aloin katsomaan niitä hieman tarkemmin. Kuviot kulkevat eri suuntiin!! Luulis voivan luottaa siihen, kun otat kummatkin langat samasta erästä ja väristä, että lankojen kuviot menee samaan suuntaan... No, eihän se lopunperin ole vakavaa. Teenhän yleensä muutenkin sukkia joissa en laita raitoja/kuvioita tasan.


Tein näistä sukista hieman suuremmat kuin aiemmat "karkkisukat", jotka tein meidän neidille. Sukkaa (vartta) soviteltiin, että tulee sopivan korkuinen. Neuloin onnellisena ihania sukkia ja olin päässyt langan aiheuttamasta harmistuksestakin, kun jalkaterän kohdalla toisessa kerässä oli solmu, voi #*¤%*. Nyt harmitti ihan jo niin että tuli ärräpäitä. Ei muuta ku päättelylangan verran langasta taakse ja neulominen jatkuu. Kun neuloin jonkin matkaa, huomasin että jatkettu lanka olikin toisen suuntainen, eli kuvio ei täsmännyt. Vo #*¤%* EI VOI OLLA TOTTA!! Tutkin kerää ja totesin ettei toisesta suunnasta löydy kuvion verran enää lankaa, joten jatkoin sukan loppuun. Toisesta sukasta näkee heti että siinä on "virhe". En halunnut teidän näkevän sitä, joten kuvat otettu niin että se on toisen sukan alla piilossa. Sen verran se minua harmittaa.

Ai niin, ja kun tutkailin, että mihin annan palautetta, niin netissä sanotaan, että ota yhteyttä liikkeeseen mistä ostit langan. No, se siitä sitten. Ei ole mitään hyötyä. Sukan kärjen olen tehnyt Sukkasillaan-kirjasta. Kärki on nimeltään spiraalikavennus. Kirjassa kerrottin, että tätä kavennusta tapaa lähinnä museosukissa. Sukka istuu hyvin jalassa. Toki siihen vaikuttaa minkä mallinen jalka on. Mutta siltikin, valituksesta huolimatta, pidän näistä sukista!

Nämä sukat tein ystäväni pyynnöstä hänen puolisolle. Otin lankavarastostani kahde eri kerän loppua Seiska veikkaa. Koska alussa jo näin, että langat eivät ole samaa sävyä aloin neulomaan niin että joka toinen kierros oli toisella langalla. Sukkaan tuli kiva raidoitus, aluksi. Huomasin kun olin tehnyt sukkia jonkin aikaa että toisessa langassa olikin värin vaihtoa.


Ei kun soittamaan ystävälle, että mitäs tehdään koska tiesin, että sukista ei tule saman näköiset ja niistä voi tulla rumatkin. Ystävä sanoi ettei se haittaa. Tein sitten sukat ja minun mielestä ne on aika erikoisen näköinen paritsa. Toisessa sukassa ns. raidat pääsääntöisesti varressa ja toisessa jalkaterässä.



Ystäväni oli sukkiin oikein tyytyväinen. Eikä ne hänen mielestään olleet mitenkään erikoiset. Puoliskokin kiitteli saamistaan sukista :-)

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Lämmittimiä isoille ja pienille käsille

Kulunut talvi on ollut niin kylmä, että lisälämmikkeitä on tarvinut. Tein siskon pojalle lapaset Fabelin jämistä. Laitoin silmukkamääränkin ylös jonnekin, jotta tarvitaessa olisi helpompaa tehdä pienet lapaset. Kukas sen nyt sitten kertois mihin laitoin sen paperin missä ne maagiset numerot on? Oikein tyypillistä minulle, että kaikki on jossain hyvässä tallessa :-)

Lapaset on tehty 1½-vuotiaalle. Kasvuvaraa ei ole, mutta kinttaiden alla ei kovin isoja lapasia voi edes pitääkään. Itseasiassa, kun vein lapaset pojalle päiväkotiin, antoi hoitaja palautetta että tällaiset lapaset on hyvät kinttaiden alla. Pojalla oli hyllyssä kirjoneulelapaset pitkillä varsilla. Hoitaja sanoi, että niitä on hankala tunkea kinttaiden alle ja sitten ne painaa ja puristaa.

Nämä lapaset on tehty iltaelokuvan aikana kummipojalle. Kummipojan äiti mainitsi, että poika tarvisi lapaset jotka on käyttöön pelkistään, ei siis kinttaiden alle. Lankana lapasissa Seiska veikka ja Jussi tai Sukkis-lanka. Lapaset tehty myös jämälangoista. Varret tein pidemmät jotta lumi pysyisi poissa ranteista.

Pienten lapaset on oikein oiva tapa kuluttaa kerän loppuja. Värejä voi yhdistellä ihan miltä itsestä tuntuu. Olen jopa miettinyt, että nyt olis hyvä aika alkaa tekemään ensi joulun lahjoja. Onko teillä tapana alkaa miettimään ja tekemään näin hyvissä ajoin joululahjoja?

Taivastelin jonkin aikaa sitten ystävälleni, että mitähän sitä neuloisi. Mitään isompaa en jaksa enkä halua tehdä, mutta jotain on pakko saada kuitenkin neuloa. Ystäväni sanoi, että hänelle voit tehdä ihan mitä vaan, hän ottaa kaiken vastaan :-) Ystäväni arvostaa itse tehtyjä asioita. Annoin hänelle Rinsessa-kämmekkäät
Lankana kämmekkäissä Jussi tai Sukkis-lankaa. Vyöte ei ollut paikoillaan. Nyt on jäänyt punnitseminenkin kokonaan pois näistä neuletöistä.
Sain tehtyä vihdoin ja viimein mieheni pyytämät pitkävartiset huovutetut lapaset. Lankana lapasissa Novitan Huopanen. Lankaa meni kerä per lapanen.
Harmi, kun en muistanut ottaa kuvaa ennen huovutusta. Lapanen oli minun koko käsivarren kokoinen. Olkapään päälle meni lapasen suu. Lapsilla oli hauskaa kun lapanen oli niin iso. Mieheni toivoi lapasen olevan ranteen kohdalta hieman kapeampi. Tein lapasen vyötteessä olevan ohjeen mukaan miehen ja naisen kokoa yhdistellen, lisäksi pidensin varren pituutta. Ranteessa oleva leveys on naisen silmukkamäärillä. Lapanen onkin paremmin istuva kuin vertaa aiemmin tehtyjä lapasia. Teen kyllä jatkossakin ranteen hieman kapeammaksi vaikka olisi lyhytvartinenkin.


perjantai 18. helmikuuta 2011

Koiralle jälleen :D

On ollut niin kylmää ja kuivaa, että ihan itseäkin hirvittää. Ja eläimiä kyllä käy kovasti sääliksi. Palelee, vaikka periaatteessa paksu turkki suojaa kelillä kuin kelillä, ei lisälämmike ole pahitteeksi. Parisuhteen velipojan perheessä asuva prinsessa tarvitsi lämmikettä ylleen ja langat saatuani kävin tutkimustyöhon. Koiran malli on pitkä ja rintava, ei siis mikään helpoin näin aloittelevalle kutojalle. Ohjetta ei löytynyt valmiina mistään. Jouduin siis vähän aikaa pähkäämään mittoja. Mutta suuripiirteisyyteni tuntien, ei muuta kuin langat puikoille ja tehdään uusi jos ei tämä onnistu. Lankana 7 veljestä Novitalta ja yksi kerä varattiin kumpaakin väriä. Resoreihin 3mm puikot ja vartalo-osaan 3,5mm puikot.



Tähän koiran nuttuun otin silmukkamäärät Dropsin ohjeesta, koko M eli cockerspanielin koko. Ainakin aloitukseen. Sen verran muoksailin, että rinnan kohdalla jatkoin neuletta muistaakseni kolmella sentillä, ja yritin tehdä myös lyhennetyillä kierroksilla jalkojen väliin lisätilaa. Kutoessa ei ollut mallikoiraa tarjolla, joten piti tehdä vähän suurin piirtein sinne päin. Valitettavasti se ei ihan riittänyt, jalkojen väliin olisi voinut tehdä leveämmänkin kappaleen. Olkoon se maininta nyt täällä minua muistuttamassa. Samoiten sekin seikka, että reiät hihoille olisi voineet alkaa vähän kauempaa, tai ehkä paremminkin pari senttiä olisivat voineet olla pidemmät, ettei olisi kainaloissa niin kiinni iholla.


Pituutta jatkoin reilusti, mittoja ottamatta. Ja pitäähän villapaidassa kuviota olla, vaikka ei tällä kertaa palmikoiden muodossa. Kuvioksi tuli toiveesta jussipaidasta tutut salmiakkikuviot. Ja kun kuvion mallikerta oli tasalukuja, hihojen reikien jälkeen kavensin muutaman silmukan välistä pois. Mutta tuo itse kirjoneule...Jaa, jos ens kerralla vaikka muistais löystää jopa tuossa keskikohdassakin. Hieman kirrasi, meni ihan rutulle koko neule ja huomasin tämän vasta reilusti sen jälkeen kun kuvio oli jo kauaksi taakse jäänyttä. Noh, onneksi se antaa sen verran periksi, että se ei neuleen käyttöä häiritse. Itteä vain häiritsee, varsinkin kun tuli lahjaksi tämä. Neuleen saaja oli ihan tyytyväinen paitaansa, ja poseerauskin onnistui kuin vanhalta tekijältä. Ja tekijä oli tyytyväinen kun ehti vielä näille pakkasille. :)


Vaikka nyt vähän jo näyttää siltä, että lauhtuu. Enää -30 astetta pakkasen puolella.