sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vanish OxiAction-kampanja / Buzzador

Hei kaikille! Pääsin testaamaan Vanish OxiAction-tuotteita Buzzadorin kautta. Käy tutustumassa sivuihin http://www.buzzador.com/fi



Jaan nyt kokemuksia teidän kanssanne miten tuotteet on toimineet.  #vanishtesti #vanishoxiaction
Testasin aviokin ja pojan hallilla pitämiin vaatteisiin pinkissä purkissa olevaa jauhetta / Vanish Pink. Normaalisti vaatteet ei olis puhdistunu näin 40 asteen lyhyt pesussa. Eli tähän se toimi oikein loistavasti =) 

Nappasin aviokin harrastevaatteen joka on ollut ainakin parina kesänä käytössä ja sotkeutuu joka kerralla aivan älyttömästi. Puhdasta en saa siitä vaikka keittäisin ;) Otin siis pestyn ja kuivatun paidan ja laitoin likoamaan pinkkiin jauheeseen noin tunniksi ja pesin 40 asteen lyhytpesulla. No, ei se Vanishkaan täysin puhdasta saanut, mutta vaaleni todella paljon. 

Kylläpäs se aviokki onkin sotkenut: seuraavaksi joutui shortsit testiin. Olin pessyt vaaleat shortsit normiohjelmalla 40 asteessa ja takaa housuissa yhä roisketahroja. Laitoin OxiAction geeliä, annoin olla 10 min ja lyhyt pesu 40 astetta. Ei lähteny yhtään mihinkään.... Laitoin likoamaan veteen, jossa pinkkiä jauhetta. Liottelin epähuomiossa reilun kolme tuntia ja housut oli puhtaat. Pesin lyhytpesulla lopuksi. Jauhe on siis hyvä tahran irrottaja =)

Valkoista jauhetta käytin vaaleisiin liinavaatteisiin. Niin se vain on, että nekin näytti paljon paremmilta sen pesun jälkeen. Oisko oikea sana, kirkastuivat. Täytyy jatkaa kokeilua erilaisten tahrojen parissa. Suosittelen kokeilemaan =)

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kun pakosta joutuu makaamaan, tulee tehtyäkin jotain =)

Murkkuikäinen halusi itselleen lapaset, joten puikot käteen ja suihkimaan =) Minulla oli ongelmia, että minkälaiset lapaset teen. Vaikka kuinka etsin niin mieluisia ei löytynyt. Yritin kirjoneulelapasia, mutta ei, minun järki ei riittänyt niihin... Nykertäjällä näin jonnin aikaa sitten puikoilla Ailin lapaset. Silloin ihastelin niitä ja ajattelin että minäkin haluaisin joskus tehdä nuin ihanat lapaset. Niimpä puikoille sujahti Ailit.


Nämä Ailit on itseasiassa toiset mitkä olen tehnyt. Ensimmäiset on menossa murkun hellulle lahjaksi. Niistä kuvia myöhemmin ettei väritykset paljastu ;)


Nämä lapaset on niiiin ihanat. Minä en ymmärrä miten Nykertäjä kerta toisensa jälkeen löytää näitä ihania ohjeita =) Minä etsin netistä vaikka ja mistä, niin yleensä en löydä mitään mikä tuntuis yhtään kiinnostavalta (vaikka oikeasti netti on täynnä kaikkea ihanaa =D )


No niin... ruokaa: otettiimpas mallia ruuasta jonka kuvaa jaettiin facebookissa =) Pakkohan se oli kokeilla kun oli niin hauskan näköistä. Facessa oli käytetty nakkeja, meillä lenkkiä. Tyären kanssa pisteltiin spagetit lenkin pätkiin ja...


...laitettiin kiehuvaan veteen niin kuin pastat normaalistikin. Vesi heitti kiehumasta joksikin aikaa, joten sapuska on vähän tylsän näköinen. Ihan niinku minä katselisin ja seuraisin veden kiehumista kuinka se on mahtavan näköistä =D No, joka tapauksessa nyt tuli seurattua moista tapahtumaa kun spagetit alkoi pehmenemään ja ruoka vajoamaan vedenpinnan alapuolelle. Ihan selvästi tylsä päivä oli takana, kun tällaisia ajattelee ja vielä julkaisee ;)


Tämän näköistä se oli sitten valmiina. Aika viston näköistä jos rehellisesti sanoo. Ihan niinku matoja tulis lenkistä ulos =D Hyvää perusruokaa =P


Kummilapseni tarvitsi villasukat, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ainoa ongelma oli, ettei lankaa meinannut olla tarpeeksi (minulla, what??). Laatikoiden perukoilta löytyi kerien jämiä joten ne sai kelvata. Lopputulos oli ihan soppeli nuorelle miehelle.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Iltatekemisiä =)

Joulun jälkeen tuli fiilis, että nyt pitää tehdä palapeli. Pari kertaa tuli lähdettyä kauppaan, että ostan palapelin, mutta muistinko ostaa... ööö... en muistanu. Eipä auttanu ku kaivaa kaapista vanha 1500 palan palapeli ja tehdä se ties monennenko kerran =) Kaikki palatkin oli tallessa. Itseasiassa tässä palapelissä on yksi ylimääräinen pala. Yksi pala kaksi kertaa =D 

Kaapista löytyis 4000 palan palapeli. Se vain vaatii niin älyttömän ison tilan, että ei ihan helposti tule aloitettua. Kerran olemme sitä tehneet kuukauden-kaksi ja vielä jää laittamatta arviolta 1000 palaa. Palapeli oli pakko kerätä remontin alta pois ja sitä ei ole sen koommin yritettykään tehdä. Ehkä pitäis alkaa tosissaan miettimään sen tekemistä... =)


Työkaverin perheeseen syntyi prinsessa, joten pitihän heitä kortilla muistaa.


Kummipojan korttiin päätyi netistä tulostettu leimakuva. Taustalle hieman erivärisiä papruja ja yksinkertaisuus on jälleen taattu.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ajankulua

Villasukkia on valmistunut puikoilta. Ensimmäiset ovat "Karkkisukat", joita olen tehnyt jo aiemmin tyärelle. Perussukka monivärisestä Fabelin langasta. Sukista tulee ihanan ohuet, mutta lämpimät. Meiltä löytyy kotoa villasukkia ja karkkisukkia =D Tietääpähän et mitä haetaan kun sukat on hukassa. 
Ai niin, ja minun tuuriahan on se, että langan kuvio/raidoitus huilaa eri suuntaan eri kerissä. Vaikka otankin langan kerän sisältä ja lankojen pitäisi olla samaa erää ja väriä, niin ei niin ei, kuvio ei näytä samalta.  En jaksanu enää ressata niinkuin aiemmin olen ressannut. Ihan hyvät niistä tulee vaikka kuviot eri suuntaan juokseekin ;)


Keristä jäi jämät, joten niistä tikuttelin ystävän lapselle sukat. Sukkien varsiin käytin lisäksi sinisävyistä Fabelia että varmasti lanka riittää.


Ajankulutöinä ja tarpeeseen meneviä pikkusukkia on tullut tehtyä useita, useita pareja. En ole vain saanut kuvattua niitä. Sukat menee lahjoituksena vastasyntyneille. Niitä on niin helppo ja nopea tehdä vaikka aamupalaverissa tai koulutuksissa =) Langat on kaikenmaailman kerien loppuja. Tässä taitaa olla Seiska veikkaa.


Neiti halusi itselleen tyköistuvat säärystimet ratsastukseen, hiihtoon, luisteluun ja muuten vaan =) Lankana Novitan Nalle marjaretki, Puolukka. Värit näkyy olevan alakuvassa ihan mitä sattuu. Yläkuvan väritys on lähempänä oikeaa.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Iltapuhteita ja vähän enemmänkin

Tulevalle pienokaiselle, omalleni :), ei ollut vielä mitään valmiina. Ei kyllä ollut edes mitään suunniteltuna. Ja pitkään ajattelinkin, että no onhan noita tuolla kaapissa valmiina. No ei oikeasti ole, kaikki on laitettu kiertoon aikaa sitten. Enkä usko, että oisin voinut olla ihan huolettomasti synnytykseen asti, mikäli mitään en vauvalle olisi tehnyt.
Myssyhän on ihan perinteinen kypärämyssy, Novitan alpakkalangasta. Puikot oli 3mm bambut. Solmimisnauhat neljän silmukan i-cordina. Koko on varmaan n. 60cm, kuten ohjeessa olikin mainittu. En ole pipoa pessyt enkä kastellut vielä mitenkään. Ajattelin, että jos vauvaa alkaa kutittamaan alulakin kanssakin, niin sitten pitää tehdä jotain taikoja. Lankaa jäi kivasti ja pikku lapaset ilman peukaloa piti myös tehdä. Näitä ei koskaan ole liikaa, kuitenkin menevät ainakin joka toinen päivä hukkaan ja pakkastakin on vaikka muille jakaa. Mallia ei ollut, 3mm puikot, 32 silmukkaa, lanka Novitan alpakkaa. 20 kierrosta 1o, 1n joustinta. Sen jälkeen 20 kierrosta sileää, ja siihen päälle joka kierroksella kavennukset. Pitää kokeilla jos on hyvin käsissä pysyvä malli, niin sitten pitää tehdä kaverit. 
Vauvalle piti tehdä sitten peittokin. Tietenkin...(villapuku ois ehkä ollut järkevämpi, mutta ei sitä enää tässä vaiheessa odotusta järki oikein juokse). Malli Dropsin malli: BabyDrops 14-22, pitsikuviollinen huopa. Lankana minulla on tässä Dropsin Alpaca lanka, menekki ei ihan ollut tuota ohjeen mainitsemaa 250g, vaan viidennestä kerästä meni pikkuista vajaa puolet. Puikkokokona käytin 3,5mm pyöröjä, kun en omistanut 3mm pitkiä pyöröjä. Eka kerä riitti 15cm verran, hieman huoletti, että tulee melko lyhyt peitto, kun puikotkin tosiaan isommat kuin ohjeessa. Hyvin riitti sittenkin, kolmannen kerän loppuessa pituutta oli jo 53cm, että eri tavalla näköjään "syö" nuo mallit tuota lankaa. Väri langassa on tuollainen harmaa/siniseen vivahtava sekoitus, ihan kiva. Vaikka toisaalta valkoisesta olisi varmaan paremmin erottunut nuo pitsikuviot, niin sillä mentiin mitä kaapista löytyi.
Peiton koko on 60x82cm. Peitto tuntui tehdessä hassun pitkältä, verrattuna tuohon leveyteen, siksi jätin ne pari senttiä kutomatta. Eikä se kyllä haittaa, menee tuo vaunuihin peitoksi, tuulensuojaksi tai kaukaloon tai pinnasänkyyn niin on ainakin itse tehty ja kokokin on minusta aika soppeli noinkin. Päättelyreuna vain tuntuu rullaantuvan, tuossa kuvassa peitto onkin kiinnitetty muutamalla poikaneulalla meidän peittoon kiinni ja suihkutin vettä päälle, että saa kuivahtaa vähän enemmän muotoonsa. Langan vyötteessä kun kiellettiin melkein kaikenlainen toiminta, paitsi kutominen :) Ohjeen toteuttaminen on ollut kauan jo mielessä, mutta tietenkin se piti aloittaa näin myöhäisessä vaiheessa. Laskin, että minulla meni viisi intensiivistä päivää tämän tekemiseen, toki muut kototyöt piti suorittaa välillä, mutta aina tähän piti palata kun vain oli edes kymmenen minuuttia aikaa. Ne on ne joka toinen kierros nurjia silmukoita...niin hidasta minulle, niin hidasta. Virheitäkin tuli, mutta en antanut niiden häiritä, jos en niitä kerran tehdessä huomannut, niin en kyllä purakaan. Viisas ei virka ja muut ei huomaa, vai miten se meni?

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vanha vuosi pakettiin

Viime vuoden viime viikot meni rauhoittuessa juhlaan, ja vaikka juuri mitään näkyvää ei olisikaan tapahtunut, niin kaapeissa tapahtui muutosta. Mie siivosin ne! Niinkin turhaa kuin se onkin jouluksi tehdä, mutta joskushan sekin on tehtävä, niin miksi ei sitten jouluksi. Kaiken sen leipomisen, ruuanlaiton ja siivoamisen keskellä välillä oli aikaa tehdä myös pieniä juttuja pukinkonttiin. Yläkuvassa koiralle mantteli, ohje Dropsin sivuilta. Koko tuossa on XS ja puikkoina taisin käyttää ihan 3mm bambuja. Lankana Novitan Nalle punaisena ja luonnonvalkoisena. Haastavinta näissä oli tuon kirjoneulekuvion tekeminen edestakaisin. En ole ihan heti kokeilemassa uudestaan...
Sitten valmistuivat ystävälle säärystimet Novitan TicoTico langasta, puikkoina 2,5mm bambut ja yksi kerä riitti näihin nilkasta polven alapuolelle ylettyviin säärystimiin. Ohje on jostain Novitan lehdestä, mutta nyt olen hukannut sen lehden, päivitystä myöhemmin, mikäli löydän sen. Pitsimalli noissa oli ensin yhden mallikerran verran haastava, mutta yllättävän nopeaa opin "lukemaan" valmista pitsiä ja muistamaan ulkoa, mitä seuraavalla kerralla pitikään tehdä. Oikein mukava työ :) Ja ystävälle meni tarpeeseen.
Sitten nämä lapaset, joiden piti valmistua pukinkonttiin, mutta eivät sitten ehtineet, koska en enää ensimmäisen lapasen jälkeen muistanut kenelle olinkaan suunnitellut nämä antavani. Miten niin voi käydä?!? No jäivät kuitenkin odottamaan loppuun viemisen inspiraatiota. Ja sain juurikin valmiiksi ennen kujin vuoden viimeiset päivät alkoivat lähestymään. Kukaan ei ole vielä näitä itselleen ilmoittanut, sitä odotellessa.
Punainen oli haastava kuvattava  ja valoahan ei meidän korkeuksilla ole vielä kovin kauaa, vaikka päivä mukamas on pidentymään päin koko ajan. Tosin tämä ei ihan ollut sellainen kaikista punaisista punaisin, mielestäni vetää hieman oranssihtavaan päin, eli ei minulle mitään tonttulakkimateriaalia, mihin olen sen ilmeisesti alunperin ostanut. Malli on siis Novitan lehdestä Talvi 2008, mallinumero 38, lankana Novitan seitsemän veljestä ja puikot 3,5mm ja 4mm. Malli oli ihan kiva, vaikka hieman täytyi ihmetellä tuota sisäpuolen joustinneuletta. Koko on naisen käteen sopiva. 
Sitten ne työt jotka eivät koskaan ehtineet pukinkonttiin vaan ne pääsivät käyttöön heti. Hyvä, että ehti edes päätellä! Kauluri Dropsin Nepal langasta. Täällä aiemmin nähty lapsen liivissä. Puikot 5mm pyöröt, malli yllättävän helppo, Drops 131-35 (Florence), ihana pitsikuvio, lanka ihanaa, koko L. Ajattelin, että kyllä nyt loppuu varmasti tämä lanka, eikä olis haitannut vaikka olis kesken loppunut, mutta ei. Edelleenkin sitä jäi pienet jämät. Siitä tulee varmaan vauvan tumput vielä...kuka tietää.
Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, taisi olla hyvissä ajoin jo ennen lumia. Maa oli kyllä jäässä. Novitan lehdestä etsin Nalle langalle kirjoneulekuvion, taisi olla jostain talvilehdestä tämäkin malli. Lankana tosiaan Novitan Nalle, menekki vajaa 50g molempia värejä.
 Laps otti nämä sitten käyttöön ja sai näistä kahdessa päivässä tämän näköiset....
Eli laski pulkalla mäkeä, jäistä mäkeä kun ei sitä lunta tosiaan ollut. Ja aina laskiessaan ohjasi ja jarrutti, kuinkas muuten kuin käsillään! Hienosti on kuulkaa vanuttuneet nämä lapaset. Edelleen on tytöllä käytössä ja kehuu, että menevät koko ajan vaan lämpimämmiksi.

Uusi vuosi 2013 on nyt pyörähtänyt käyntiin, ja mennyt on mennyttä. Ihana oli viime vuosikin, mutta jollain tapaa myös mahdottoman raskas. Toivon tulevalta vuodelta, että opettaa minulle kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että asioilla on aina tapana järjestyä sekä sen, että kaikella on tarkoituksensa. Kärsivällisyyttä tarvitsen esimerkiksi tuossa lankavaraston tyhjentämisessä. Olenhan viime vuonna yrittänyt olla ostamatta lankaa, vaikka kuinka olis ollut tarjouksessa tai alennuksella tms. Ainoastaan taisin ostaa viime vuonna tuota Dropsin lankaa kun paikallinen ihana lankakauppa lopetti toimintansa. Muuten yritän tässä nyt sitten jatkaa tuota lankavaraston tyhjentämistä. Katsotaan onnistuuko vielä toinenkin vuosi samoilla varastoilla! Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille kanssaeläjille!

torstai 18. lokakuuta 2012

Tervetuloa talvi, tervetuloa joulu

Ensilumen sataessa pari päivää sitten, tuli ihana tunne - joulu on kohta =) Reilu kaksi kuukautta aikaa, joten joululahjojen kiireinen valmistus alkakoon kynttilän loisteessa! 



Ihanaa talven ja joulun odotusta kaikille =D

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kynttiläsoppaa

Sytykeruusuja taas piiitkästä aikaa. Yleisön pyynnöstä. Johan edellisestä erästä taitaa ollakin kaksi vuotta aikaa, kun jouluksi tein muistamisia. Kuvassa näkyvä kattila on ihan varta vasten kirpparilta tätä varten hankittu, 0,20€ maksoi. Alunperin ajattelin sulattaa kattilassa suoraan levyllä, mutta totesin turvallisemmaksi tuon vesihaudesulattamisen. Kun jostain luin, että saattaahan se vaikka steariinikin kiehahtaa ja poksahtaa. Kansi on kyllä koko ajan vieressä. 


Kattilassa kiehui siis viime talven jämät. Melkein jo meinasin heittää kesken koko homman, lasten synttärikynttilöiden puolikas hahmo kurkisteli kuumasta kattilasta kuin jouluinen lumiukko konsanaan. Kurpitsaparka...Mutta sinne meni, kattilallinen kynttilänjämiä. 


Ja tuo setti riitti vain ekaan kierrokseen. Ekalla kerralla munakennot imee itseensä uskomattoman paljon tuota sulaa kynttilää. Toiselle kierrokselle ei tarvi ihan niin paljon. Kaappien kaivelemiseksihan se meni, onneksi löytyi katkenneita pitkiä kynttilöitä. 


En ymmärrä miksi minulla ei tule sellaisia värikkäitä näistä, kuten muissa blogeissa on näitä nähnyt. Toisilla on kaiken värisiä, ihania ruusujen värejä. Mulla ne vaan ensin tummuu ja sitten siihen tulee sellainen vaalea steariinikerros. Kuvista huomaa kyllä, että erivärisistä rasioista tulee erivärisiä ruusukkeita. Minun silmiin tuo vaaleampi on kauniimpi. Ei sillä, sama kait se minkä värisellä sen nuotion sytyttää, kun kerran omaan käyttöön menee. Ehkä pari parempaa yksilöä pääsee jonnekin lahjoituksena, saa nähdä. 


Nyt on vaan kynttilät loppu, ja ne jämätkin. Munakennoja jäi vielä paljonkin, mutta ei mopolla mahdottomia. Taidankin lahjoittaa ne tummemmat yksilöt hiirien omistajille, ja alkaa keräilemään tuota vaaleampaa. Onneksi on juhlia tulossa ja muutenkin tuota kananmunaa menee, että pitää olla kaupassakin tarkkana kun niitä ostelee! 

perjantai 5. lokakuuta 2012

Niistä tulikin....

...A-pi-na-orkesteri! Lapset on olleet vailla villasukkia jo monta talvea. Tai no eivät ihan vailla, mutta minä en ole saanut tehtyä vielä yksiäkään omille lapsilleni. Tälle talvelle meinasin tehdä edes ne yhdet ettei tarvitse vaivata isovanhempia jouluksi. Tokihan osa isompien sukista menisi ainakin tuolle meidän kuopukselle, mutta onhan se mukavampi saada uusiakin sukkia. Ja kun kerran ihastuttavan mallikerran takia ostin kaupasta pari viikkoa sitten Novitan kevät 2012 lehden, niin pitäähän sieltä nyt ainakin yksi ohje toteuttaa. 


Puikoille pääsi heti noiden aikaisemmin mainittujen vauvaneuleiden jälkeen nämä ihanat ja suloiset apinasukat!  Siis niin veikeä malli, että pitää melkein mittoa, että saisiko yhden mallikerran lisäämällä varren leveyden riittämään itsellekin. Esikoinen halusi alunperin nämä sukat itselleen, mutta jostain syystä mallikerta ei venynyt hänen melkein koon 38 jalkaan, niin tuli sitten tuollaiset viskarin n. koon 31 sukat. Tai voihan olla, että puikot paikoillaan laps ei uskaltanut venyttää kunnolla kantapään yli. 


Malli: Novita kevät 2012, malli 52
Lanka: Novita 7 veljestä (violetti) ja Katia Merino (valkoinen, vajavainen 50g kerä ja hyvin riitti)
Puikot: 3,5mm ja 4mm
Fiilis: Ihanat ihanat!
Lapsen fiilis: "joko sait kuvat, mulla palaa jalat!"


Sen verran piti poiketa ohjeesta, että kantapäähän en tehnyt kuviota, kun jännitin valkoisen langan riittävyyttä. Tein kantapäät ihan normaalilla vahvennetulla. Turhaan jännitin, oishan se ihan hyvin riittänyt. Lopussa piti tosin jännittää sitten violetin langan riittävyyttä. Mulla kun ei sitä puntaria ole ja tuosta kerästä oli aiemmin tehty koiralle manttelia, ja aikaisempi menekki oli hakusessa. Onneksi ohjeessa oli laitettu, että molempia värejä tarvii 50g, niin uskalsin sentään aloittaa. Toivottavasti nyt erottuvat päiväkodilla niistä kymmenistä villasukista, että eivät katoa ekan käytön jälkeen.


En ole tainnut aikaisemmin kertoakaan meille viime kevättalvella muuttaneesta kissasta? Tämän kisun nimi on MiuMiu, ihan itse kuulemma kertoi :). Välillä kisu seikkailee päiväkodissa, välillä se makailee vain sängyllä milloin tyynyn vieressä, milloin peiton mutkassa. Kisu on ollut tähän asti ihan yksinään perheen lemmikki, mutta hänestä on kyllä vaivihkaa muotoutumassa tallikissa meille kotiutuneiden keppihevosten kaveriksi. 


Malli: Moda 4/2011, mallinumero 47
Lanka: Novitan Samos (?), harmaa meleerattu, vanha erä, josta piti tulla pusero, mutta lapsi kasvoi suunnitellusta koosta jo aikaa sitten yli. Sekä Novitan Tennessee, pinkki ja sininen.
Puikot: muistaakseni 3,5mm ohjeen mukaisesti
Fiilis: Ihan mukava välipala, hellyttävä omastakin mielestä :)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Viileetä

Mutta vain ulkona. Tottumattomalla meni jo ihan oikein käden nimetön tunnottomaksi kaikkien näiden ihanan pienten palmikoiden vääntämisestä ja kääntämisestä. Pipon mallihan on jo useaan kertaan tässä blogissa nähty Novitan Muksuekstrasta (2008). Tällä kertaa tein sen Katian merinosta, kun ei muutakaan pienen vauvan päähän soveltuvaa kutittamatonta lankaa ollut valmiina korissa. Tupsu jäi tekemättä, merinolanka oli jotenkin niin painavaa jo tuollaisenaan, että tupsu olisi saattanut vetää pipon päästä. Vaikka langan suosituspuikkokoko on 4mm, niin käytin ohjeen mukaista 3,5mm bambupuikkoa. Hyvin huilasi ja tuli tiivistä. Ei kuitenkaan liian, kokeilin hienoisesti venyttää ja hyvin antoi vielä periksi. 


Ja kun kerrankin luin ohjetta oikein kunnolla, niin siinähän oli kivasti sukkaohjekin mukana. Sukat on siis samaa mallia, Novitan muksuekstrasta. Ihan vain Novitan 7 veljestä-langasta. Poikavauvalle meni, niin ajattelin, että metsänvihreä vai mikä liene olikaan langan väri, sopisi sukkien väriksi. Kun eihän kaiken tartte olla valkoista vauvallekaan, eihän? Puikot ohjeen mukaan eka 3,5mm, sitten joustimen jälkeen 4mm ja taas kantapäästä eteenpäin 3,5mm. En ollut ihan varma, että oisko siihen pitänyt vaihtaa kantapään jäljeen taas isommat puikot, mutta näillä mentiin ja pieni sukkapari tuli nopeaa valmiiksi. 


Ja eräs parin kuukauden takainen aloitus sai tänään päätöksensä. Jippiii! Lapsi olikin jo odottanut liiviänsä, mutta aina oli jotain muuta. Kuten yllä esitellyt pienet lahjat...Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja oikein tuntui itsestäkin melko pollealta kun sain viimein valmiiksi. Laps tykkää ja aikoi pitää niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkoilujuttuihin tätä olin itsekin ajatellut, kun ei tarvitse vielä toppatakkia eikä villatakkia, mutta jotain kuitenkin ennen kuin saa liikkumalla itsensä lämpimäksi. Seuraavassa rinsessasta kuvasarja, kuvia piti ottaa paljon ja monesta kuvakulmasta. 


Malli: Drops Design 22-17
Lanka: Drops Nepal, n. 160g. (Ohje neuvoi ostamaan 200g, mutta jos on jo valmiiksi muutama metri yli kolme kerää, niin ei kannate lisää lähteä hakemaan.)
Puikot: 5mm
Fiilis: No olipa lopulta melko nopea ja helppo, miksikähän piti jättää roikkumaan....




tiistai 18. syyskuuta 2012

Sinistä ja punaista

Syksy on saapunut ja flunssakin sitä myötä. Tässä on sitten aikaa istahtaa koneelle ja tutkia kuvakansioita, että mitähän voisi blogata. Kuvia ei ollutkaan ilmestynyt kansioon o_O No, mistäs ne sinne ilmestyis jos ei oo kuvannu mitään =) Askartelut ja neulomiset ym. on jääneet tälle kesälle (kevät-kesä-syksy) hieman taka-alalle. Ei se mitään, kutimia löytyy keskeneräisinä ja pölyttynyt askartelupöytä myös. Niistä on hyvä jatkaa =D 

Tämän sinisen kortin olen tehnyt jo milloin lie, enkä löytänyt bloggausta siitä, joten pieni esittely on siis paikallaan. Korttipohjan ostin joskus aikoinaan menttaliteetilla - ehkä tästä joskus jotain voi tehdä. Harvoin olen tehnyt kortteja valmiin sabluunan avulla, mutta ihan kivahan tuota oli tehdä. Kortti on päätynyt pienen pojan kotiin. (Vauvat ei kyllä itse huutele nukkuvansa... =D )


Iloa päivääsi on matkalla ihanalle, reippaalle tyttölapselle syntymäpäivän kunniaksi. Leimakuva on tulostettu jostain ilmaissivustolta. Kuvat on väritetty ProMarkereilla. Olisi niin kiva oppia tuo leimailun ja värittämisen taito. Tokihan se vaatisi hieman harjoitusta, eikä vain toivoa että kumpa jonain aamuna heräisin taitavana harrastajana =D On niin ihana katsella toisten taitavasti värittämiä kuvia!
 

Tämä pieni tyttönen meni tanssahtelemaan 2-vuotiaan tytön luo. Tämänkin kuvan olen tulostanut netistä. Netti on pullollaan ihania leimakuvia. Olen vain huomannut/kokenut, että kuvia värittäessä muste leviää värin mukana tosi helposti. Onko kellään vinkkejä miten värittää kuvat suttaamatta? Käytän erilaisia tusseja ja joskus vesiliukoisia puuvärejä(?).


Minulla on myös öljypastellit, vai miksi niitä sanotaan, enkä osaa käyttää niitä(kään). Olen yrittänyt kuukkeloida netistä ohjeita (rautalankaversiota) että miten niitä käytetään. Usealla sivustolla kehutaan erästä tiettyä sivustoa, jota ei nyt tässä ole, että sieltä saa hyvät ohjeet. Joo, ehkä sellaiselle joka osaa jo jotenkin käyttää niitä. Minä en vain ymmärrä et miten niitä kaikenmaailman stuppeja ja tärpättejä käytetään... Nytkin kuukkeloin, että josko löytäisin "sen" ohjeen mitä ymmärtäisin, mutta ei niin ei. Älli ei pysy nyt tämän homman mukana. Kyllä minä vielä nämä värittämisen salat opin =)

torstai 6. syyskuuta 2012

Tekemisen ilo alkaa löytymään!


Koko kesän olen miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ja lankojakin on omasta takaa eikä uusia kannattaisi ostaa. Ei niille ole säilytystilaa. Pitää siis alkaa tyhjentämään omaa varastoa. Kaikki ohjeet on olleet enemmän tai vähemmän tylsiä, liian helppoja, liian vaikeita yms yms. Aloitin siis lankavyyhtien purkamisesta keräksi. Löysin kauan kaapissa säilöttyä, Ilun lankakaupasta ostettua, ihanan keltaista silkkilankaa. 100% silkkiä. Pieni vyyhti, ei kait siinä voi kestää kovin kauan? 

                          

Ylemmässä kuvassa olen yksin kerinyt noin kolmisen tuntia, onnettoman pieni kerä hyppysissä. Lanka vähän väliä solmussa ja jalat ihan tulessa, kun pidin ensin jalkaterien päällä tuota vyyhtiä. Sitten vaihdoin polviin, eli siirsin lankavyyhdin polvieni kohdalle. Hidasta, oi niin hidasta. Vaikka vauhtia tuntui itsellä olevan, niin vyyhti ei vain tuntunut pienenevän. Ystävien ystävällisellä avustuksella sain vyyhdistä lopussa kerän, itselläni ei enää riittänyt huumori kerimiseen. 3000m silkkilankaa! Enää ei tarvitsisi kuin SEN ohjeen, jossa lanka saisi uuden elämän. Ei kerä kyllä mahdottoman suuri ole vieläkään, kämmenelle menee :) 


Siitä se ajatus sitten lähti. Tiesin erään miehen täyttävän pyöreitä nyt syyskuussa, hänelle villasukat siis lahjaksi. Talvikin tulossa. Näitä varten kyllä ostin ihan Novitan Seitsemän veljestä lankaa, uudessa Nostalgia värissä, harmaan mustaa. Ohje Novitan lehdestä. Olen aiemminkin tehnyt tällä ohjeella. Mielestäni tarpeeksi haasteellinen ja kuitenkin miehellekin sopiva, jos haluaa tehdä vähän pitempää vartta. Kuvassa näkyvä reppu on myös osa lahjaa, ihan tuollainen perusreppu, vähän sellainen isoisän savottarepun näköinen. Mutta ihka uusi. 


Sukat valmistuivat niin ajoissa, että ehdin aloittamaan  vielä lisätyön. Kämmekkäät Ullaneuleen konttineulekämmekkäät -ohjeella. Ensin etsin lankakaapista vain yhden epämääräisen kerän mustaa lankaa ja ei muuta kuin kutomaan. Mietin, että onpa vain pienet ollakseen miehen kädelle mitoitettu ohje. No seuraavan kämmekkään aloitettuani uudesta 7veljestä kerästä tajusin, että olin tainnut tehdä sen ensimmäisen joko Novitan woolista tai Nallesta. Ohjeesta poikkesin vain sen verran, että tein loppuun vielä kaksi kierrosta nurjaa. Ekassa vedoksessa päättelin kämmekkään kahden oikean kierroksen jälkeen ja päättelyreuna alkoi rullaantumaan kämmenen puolelta. Ja onhan se nyt symmetrinen aloituksen kanssa. Puikot siis 3mm. Ja menekki, vähän?


Toivottavasti ovat edes mieltä lämmittävät, huomenna sen tietää. Uskalsin jo nyt tehdä postauksen, kun luulen tietäväni, ettei tätä lahjan saajaa taida neuleaiheiset sivustot kiinnostaa :).